Suomen lastenhoitoalan liiton toiminnanjohtaja Eila Seppälä-Vessari ja Tehyn sosiaalipoliittinen asiantuntija Eva Siitonen ovat julkisuudessa edellyttäneet, että varhaiskasvatussuunnitelmat (vasu) tehdään jatkossa jokaiselle lapselle päiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Se, kenen ammattilaisen vastuulle varhaiskasvatuksen laatiminen tulee, on tulkinnanvaraista sekä uudessa varhaiskasvatuslaissa että opetushallituksen uusissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa.
Tulkintaa tehdessä pitää ajatella lapsen etua. Lapsi hyötyy siitä, että hänen varhaiskasvatustaan ohjaava asiakirja tehdään häntä hoitavien ammattilaisten yhteistyönä.
Hoito, opetus ja kasvatustyö ovat monialaisia. Henkilöstön erilainen koulutustausta ja osaaminen tuovat mahdollisuuden tehdä erilaisia havaintoja lapsen kasvun, oppimisen ja hyvinvoinnin tueksi. Pieni lapsi on kiinteästi riippuvainen huoltajistaan ja varhaiskasvatustyön ero esimerkiksi perusopetukseen on juuri huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön onnistumisessa.
Myös lasta hoitavan henkilökunnan on tehtävä tiiviisti hyvää yhteistyötä. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteuttaminen moniammatillisesti on hyvä esimerkki tästä.
Varhaiskasvatuslain ja uusien varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden tarkoitus ei saa olla tulkittavissa siten, että lastenhoitaja ei olisi jatkossa kelpoinen tekemään vasu-työtä. Lastentarhanopettajan kelpoisuuden omaava on varhaiskasvatussuunnitelmista pedagogisesti vastuussa, mutta työ tulee tehdä yhteisen näkemyksen pohjalta sopien työtiimissä.
Nykyisessä lähihoitajakoulutuksessa lasten vasun tekeminen on eräs ammattitaitovaatimus, joten lastenhoitajillakin on vahva osaaminen tähän. Lastenhoitajan osaaminen mahdollistaa myös vanhempien kanssa käytävän keskustelun itse varhaiskasvatussuunnitelmasta. Kuten monessa asiassa, paras lopputulos saadaan yhteistyöllä ja yhteisillä keskusteluilla.
Monessa kunnassa paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman tekeminen on aloitettu. Varhaiskasvatustyön arvostuksen nostamisessa voidaan onnistua, jos koko henkilöstö otetaan mukaan suunnitelman tekemiseen.
Moniammatillisuus lisää varhaiskasvatuksen laatua. Henkilöstön erilaiset koulutukset tuovat pedagogista osaamista, mutta myös sosiaalityön sekä terveydenhuollon näkemystä, koska lapsella on eheän hoitopäivän aikana monenlaisia tarpeita. Osaamista tarvitaan myös huoltajien kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Otetaan kaikkien osaaminen käyttöön ja tuodaan omaa osaamista paikalliseen varhaiskasvatustyöhön rohkeasti mukaan.
Silja Paavola
SuPerin puheenjohtaja
Päivi Salmén
SuPerin varhaiskasvatuksen työryhmän puheenjohtaja
Johanna Perez
SuPerin asiantuntija