Lehtikuva/Anni Reenpää

Tutkijat jäljittävät yhteiskuntaluokkaa uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Millaiset luokkien väliset suhteet Suomessa vallitsevat? Tätä alkoi kahdeksanhenkinen tutkimusryhmä eri yliopistoista pohtia vuonna 2008.

Hanke toteutettiin vuosina 2012–2015 Koneen säätiön hankerahoituksella. Tutkimustulokset julkaistiin kirjassa Luokan ääni ja hiljaisuus.

Kirjan toimittajista Anu-Hanna Anttilan mukaan tutkijoiden luokkarakennemallit ja ihmisten omat luokkakokemukset eivät kohtaa. Anttila analysoi TE-kotityöpalvelun URA-tietokannan avoimia työpaikkailmoituksia vuosilta 2009–2014.

Kaikki työ on arvokasta ja yhteiskunnallisista ongelmista tulee yksilöiden ongelmia.

– Korkea koulutustaso ei ole enää varma tae sosiaaliselle nousulle.

Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon mielestä siivoojakin voi nousta keskiluokkaan, jos hän on tarpeeksi ahkera.

ILMOITUS

– Ruotsissa käytiin 1990-luvun puolivälissä kiivas ”piikakeskustelu” siitä, tuottavatko keskiluokkaiset naiset samalla uutta sukupuolitettua luokkaa ja tätä kautta heikentävät entisestään matalapalkkaisten naisten työn arvostusta. Suomessa asiasta ei erityisemmin ole käyty keskustelua.

Mikään ei ole vastikkeetonta

Ralf Kaurasta ja Lauri Lahikaista kiinnostivat luokkateoriat, miten yhteiskuntaluokista puhutaan, miten luokat ovat olemassa rakenteina ja hiljaisina oletuksina.

Jussi Ojajärvi etsi luokkakamppailujen kuvauksia kaunokirjallisuudesta.

– Uusliberalismi on ujuttanut yhteiskuntaan hiljaisia käsityksiä siitä, millainen on normaali ihminen, ja yksilökohtaistaminen kätkee yhteiskunnalliset ristiriidat. Poliittisen luokkaformaatin puutteessa luokkakamppailu jää usein piiloon. Luokka vaikuttaa ihmisiin paitsi havaittavasti ja äänekkäästi, myös vaivihkaa. Kirjamme pääotsikko kertoo tiivistetysti tutkimuksemme lopputuloksen.

Katariina Mäkinen kysyy, kuka on uusliberalistisen ideaalikansalaisuuden valossa taloudellisesti tuottava ja hyödyllinen, kuka taas ei. Uusliberaalit jaot näkyvät maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa.

– Maahanmuuttaja -start up -yrittäjille on esitetty ohituskaistaa oleskelulupaan. Ero universaaliin hyvinvointiyhteiskunnan mahdollisuuksien tasa-arvon periaatteeseen uusliberalistisessa luokkajaossa on se, että mikään ei ole vastikkeetonta.

Katainen vältteli puhumasta luokista

Harley Bergroth analysoi köyhyyskirjoituskilpailun aineistoa, joissa ihmiset kertoivat arjessa selviytymisestään.

– Niissä muodostuu kuvia ja kokemuksia esimerkiksi hyödyttömistä ja tuottavista ruumiista. Kehon kautta luokittelut, tai luokan ääni ja hiljaisuus, tulevat monin tavoin eläviksi. Ulkonäkö on yksi keskeinen luokituksen peruste ja ilmentäjä. Se ei tietenkään ole uusi ilmiö, että ulkonäkö kertoo luokka-asemasta, mutta kehojen tiukan luokkakoodin sijasta nykyään korostuvat valinnan mahdollisuudet kehojen suhteen ja monet kokevat ikään kuin velvollisuudekseen työstää kehoaan.

Kati Launiksen mukaan köyhyyskirjoituksista heräsi kysymys, onko köyhyys luokkakysymys silloin, kun ihmisellä ei ole enää mitään, kun kaikki on viety.

– Ihmiset kirjoittivat itseään ulos luokkarakenteista, kun katsoivat, etteivät he enää kuulu mihinkään luokkaan.

Emma Lamberg tutki Ralf Kaurasen kanssa pääministeri Jyrki Kataisen vuosina 2011–2013 pitämiä puheita.

– Niissä luokkaa ei mainita kertaakaan. Hyvinvointi ja työ ovat niiden pääasia. Kataisen puheissa työ jakaa ihmiset työtä tekeviin (osallistujiin) ja työtä tekemättömiin (ei osallistuviin). Kun tämä on jakolinja, katoaa yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus näkyvistä.

– Työ on autuaaksi tekevä voima, joka on riisuttu konflikteista. Työelämän ristiriidat työnantajien ja työntekijöiden välillä suljetaan pois samoin kuin ristiriidat työtä tekevien välillä. Kaikki työ on arvokasta ja yhteiskunnallisista ongelmista tulee yksilöiden ongelmia.

– Kataisen puheissa hyvinvointivaltion käsitteen on korvannut hyvinvointiyhteiskunnan käsite. Edellinen edustaa mennyttä. Hyvinvointi on kuitenkin politiikan päätavoite. Siinä mielessä Kataisen puheet ovat luokkakompromisseja.

Anu-Hanna Anttila, Ralf Kauranen, Kati Launis & Jussi Ojajärvi: Luokan ääni ja hiljaisuus – yhteiskunnallinen luokkajärjestys 2000-luvun alun Suomessa. Vastapaino 2016. 418 sivua.