Kiitelty ja kiistelty brittiprofessori Richard Sakwa esitteli Helsingin kirjamessuilla juuri suomeksi käännettyä kirjaansa Taistelu Ukrainasta (Vastapaino 2016).
Sakwan tekee kiistellyksi se, ettei hän pidä Venäjää läheskään ainoana syyllisenä Ukrainan kriisiin. Toisaalta hän argumentoi kiihkottomasti, ja esimerkiksi The Guardianin arvostelussa viime vuonna kirjaa pidettiin ”toistaiseksi parhaana” analyysina.
Sakwa toisti Helsingissä näkemyksensä, jonka mukaan Ukrainan kriisi on vain oire laajemmasta ongelmasta eli siitä, ettei Eurooppaan saatu Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen luotua yhteistä turvallisuusjärjestelmää.
Ukrainassa atlanttinen monismi ja ukrainalainen monismi ruokkivat Sakwan mukaan toisiaan.
Itäblokki hajosi, mutta länsiblokki säilyi. Yhdysvallat lähti ajatuksesta, että ”vuorelle ei mahdu kuin yksi tiikeri”.
Sakwan mukaan Venäjällä on ollut tunne, että ”heidät kutsuttiin aperitiiveille, mutta ei päivälliselle”.
EU ja Yhdysvallat ovat rakentaneet monistista turvallisuutta ja hegemonistista atlanttista yhteisöä. Sakwa siteerasi historioitsija ja diplomaatti George Kennania, jonka mukaan Natoa laajennettaessa laajennetaan Naton logiikkaa, joka on Venäjää vastaan.
Venäjä puolestaan on ryhtynyt haastamaan lännen pyrkimyksellä vastahegemoniaan, joka Sakwan mukaan ei ole Yhdysvaltain vastainen, vaan vaatii kansainvälisiin suhteisiin pluralismia.
Pakotteet tehottomia
Ukrainasta tuli Sakwan mukaan tappelukenttä, jossa atlanttinen monismi ja ukrainalainen monismi ruokkivat toisiaan.
Ukrainalaisella monismilla Sakwa tarkoittaa pyrkimystä luoda ukrainan kielen ympärille rakentuva yhtenäiskulttuurinen valtio. Historiansa ja väestönsä koostumuksen vuoksi Ukrainalle olisi kuitenkin Sakwan mukaan parempi pluralistinen malli, jossa ukrainalaisuus määrittyisi Ukrainassa asumisen mukaan.
– Esimerkiksi Kanada, Wales ja Suomi olisivat malleja normaalille kielisuhteiden järjestämiselle. Miksi ei Ukraina voisi olla normaali valtio?
EU:n pitäisi Sakwan mielestä palata juurilleen rauhanprojektiksi.
Venäjään kohdistettuja talouspakotteita Sakwa piti tehottomina ja tarkoitustaan vastaan toimivina.
Pyydetyssä kommenttipuheenvuorossaan Helsingin yliopiston tutkija Sergei Prozorov arvosteli sitä, ettei Sakwa hänen mukaansa näe Ukrainaa itsenäisenä toimijana, vaan pelkästään paikkana muiden toiminnalle.
Prozorovin mukaan Ukrainan konflikti syntyi juuri siitä, ettei Ukrainassa haluttu olla vain osa isompaa kuvaa.
Prozorov arvioi, ettei Venäjää ole eristetty, vaan se on itse eristäytynyt.
Nyanssoidumpi näkemys
Toisena kommenttipuhujana kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd) sanoi, että tarvitaan nyanssoidumpi näkemys ”iltapäivälehtien ja Ylen nyt demonisoidessa Venäjää ja erityisesti Vladimir Putinia”. Myös Ulkopoliittinen instituutti esittää Tuomiojan mukaan kaikki Venäjän toimet sen sisäisistä tekijöistä johtuviksi.
Tuomioja sanoi olevansa Sakwan kanssa samaa mieltä, että vuosi 1991 oli menetetty tilaisuus rakentaa tasa-arvoinen ja keskinäisriippuvuudelle rakentuva maailma, ja tämä johtui suureksi osaksi lännestä.
Tuomiojan mielestä Sakwa kuitenkin päästää Venäjän liian helpolla koukusta.
Tuomioja totesi, että vaikka Venäjän toimet olisivatkin reaktiivisia, se ei anna oikeutusta kansainvälisen oikeuden loukkaamiselle.
Tuomioja myös esitti kysymyksen, olisiko Venäjän suhteen mikään muuttunut, vaikka EU:n ja Yhdysvaltain asenne olisikin ollut rakentavampi.
KU:ssa julkaistiin viime vuonna arvio Sakwan kirjan alkuperäisestä englanninkielisestä painoksesta. Suomenkielinen laitos on käännetty myöhemmin julkaistusta pehmeäkantisesta englanninkielisestä versiosta, johon on lisätty tapahtumat viime vuoden syksylle saakka huomioon ottava jälkikirjoitus.