Tutkija Hanna-Kaisa Hoppania epäilee sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa asetettujen tavoitteiden toteutumista. Sote-uudistuksen tavoitteena on terveyserojen kaventaminen, yhdenvertaisuuden lisääminen, palvelujen integrointi, saatavuuden ja vaikuttavuuden parantaminen sekä kustannusnousun taittaminen.
– Nyt ei ole selkeää priorisointia, mikä aiheuttaa sekavuutta ja ristiriitoja, toteaa Hoppania.
Hän puhui vasemmistonaisten järjestämässä soteuudistuksen ihmislähtöisyyttä peranneessa seminaarissa Helsingissä.
Hoivassa on paljon asioita, joita on vaikea ellei mahdotonta mitata.
Sote-uudistuksen tavoitteet syövät toisiaan
Hoppanian mukaan monet sote-uudistuksen tavoitteista ovat keskenään ristiriitaisia. Esimerkkinä hän mainitsee integraation ja valinnanvapauden yhdistämisen.
– Sote-uudistuksen jälkeen on eri tuottajia ja palvelujen tarjoajia. Miten integraatio taataan samalla kun taataan valinnanvapaus, Hoppania kysyy.
Samoin yhdenvertaisuus ja saatavuuden parantaminen palveluissa saattaa olla ongelmallista.
– Entä jos saatavuuden parantaminen maksaakin enemmän. Hoivassa ja sosiaalipalveluissa voidaan säästää joissain kohdissa, mutta palkat ovat isoin kustannuserä. Kustannusten pienentäminen saattaa tarkoittaa palkkojen laskemista, Hoppania huomauttaa.
Nyt ei integraatio eikä yhdenluukun periaate näytä toteutuvan.
Säätelyn ansa loksahtaa päälle
Monien palveluntuottajien markkinoilla on tehtävä tarkkoja sopimuksia. Väljyyden jättäminen johtaa yritysten voitontavoittelun ja hyvän hoidon väliseen ristiriitaan. Hoppania muistuttaa, että maakunta kilpailuttaa ja se maksaa kilpailutuksesta aiheutuvat kulut sekä mahdolliset oikeuskulut riitautetuista kilpailutuksista.
– Tästä syntyykin säätelyn ansa. Luottamus- ja laatuongelma lisää säätelyä ja valvontaa, mikä syö resursseja. Hoitajat kirjoittavat raportteja, kun heidän pitäisi tehdä hoivatyötä.
Etenkin vanhustenhoivan sosiaalipalveluissa on kyse hoivatyöstä, jossa pitäisi syntyä luottamuksellinen ja kokonaisvaltainen ihmissuhde. Markkinoistaminen vaatii mittaamista ja mitattavien asioiden tunnistamista.
–Hoivassa on paljon asioita, joita on vaikea ellei mahdotonta mitata.
Sydän yksin ei riitä hoivatyöhön
Hoppania korostaa, että sote-uudistuksessa hoivatyön ammatillisuus jää syrjään.
– Annetaan ymmärtää, että hoivassa tarvitaan vain hyvää sydäntä eikä oikeastaan tarvita ammatillisuutta. Tämä puhe on sukupuolittunutta ja tällä ammatillisuutta murennetaan.
Perhehoidon kohdalla annetaan ymmärtää, että kuka tahansa voisi hoitaa vanhuksia. Hoppanian mukaan on syytä hyväksyä, että aina joku maksaa hoivan. Vastuu maksuista siirtyy yhä enemmän yksilölle itselleen ja omaisille.
Kodinomaisuutta korostavan ja kotona asumisen ihanuuden taakse kätkeytyy myös maksukäytäntöjen muutos.
– Laitoshoidossa suurempi vastuu kustannuksista on yhteiskunnalla. Laitoshoidossa on tarkat säädökset miten maksut määräytyvät, kun taas tehostetussa käytännöt ovat todella kirjavia. Tehostettu on asiakkaalle kuitenkin käytännössä lähes aina kalliimpaa – ja kunnalle halvempaa, hän huomauttaa.
Valinnanvapaus keskittää ketjuille
Sote-uudistuksessa on korostettu valinnanvapauden lisäämistä. Hoppanian mukaan se tarkoittaa markkinoistamista.
Hän huomauttaa, että esimerkiksi vanhuspalveluissa valinnanvapaudesta voisi puhua vasta sen jälkeen kun vanhus tai läheiset voisivat valita asuako kotona olla ympärivuorokautisessa hoidossa tai muun palvelun piirissä. Tällaista valintaa ei olla luomassa.
– Asiantuntijaryhmä päättää nyt laitoshoidosta tai tehostetusta palveluasumisesta. Omaiset ja vanhus saattavat olla toista mieltä. Saamme lukea lööpeistä, kun 90-vuotias ei saa hoivapaikkaa.
Järjestöt markkinalogiikan ansaan
Palveluja tarjoavat sote-uudistuksen jälkeen julkisten palvelujentuottajien rinnalle tulevat entistä vahvemmin voittoa tavoittelevat yritykset sekä järjestöt. Maakunnat kilpailuttavat palveluntuottajat.
– Järjestöjen roolia korostetaan ikään kuin ne välttäisivät markkinoiden epäkohdat. Järjestöjen pitää alkaa toimia kuten markkinatoimijoiden pärjätäkseen.
Hoppania nostaa esiin Kanadan kokemukset. Siellä ollut pidempään markkinoistettuja palveluja. Palvelut ovat keskittyneet isoille firmoille.
– Ketjutuottajien palvelujen laatu on heikompaa kuin julkisten tai ei voittoa tavoittelevien toimijoiden palveluissa.