Venäjän viime vuosien keskeinen päämäärä on ollut saada tunnustusta kansainvälisessä päätöksenteossa suurvaltana. Samalla Venäjä tavoittelee vaikutusvaltaa entisen Neuvostoliiton alueisiin tai maihin, joiden kanssa se kokee kulttuurillista ja historiallista yhteyttä, sanotaan valtioneuvoston kanslian torstaina julkaisemassa Venäjän turvallisuuspolitiikkaa koskevassa raportissa. Sen on toteuttanut Aleksanteri-instituutti.
Kaksiosaisessa tutkimushankkeessa arvioitiin suomalaisen Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen tilaa sekä Venäjän turvallisuuspoliittisia kehitystrendejä ja näiden merkitystä Suomen valinnoille.
Venäjän viime vuonna uudistetussa turvallisuusstrategiassa näkyy nykyisen kansainvälispoliittisen ja taloudellisen kriisin vaikutus. Edellisessä, vuoden 2009 strategiassa kansallisiksi eduiksi määriteltiin muun muassa demokraattinen järjestys, taloudellinen kilpailukyky sekä Venäjän suurvalta-asema, jolla pyritään moninapaiseen maailmanjärjestykseen. Niitä uhkaaviksi katsottiin rikollisuuden ja ympäristöongelmien kaltaiset asiat.
Uudessa strategiassa lisääntynyt vastakkainasettelu uhkaa Venäjän kansallisia etuja. Uhka tulee ulkoa ja se horjuttaa maan päätöksentekojärjestelmää ja yhteiskuntarauhaa.
Tästä huolimatta strategiassa korostetaan raportin mukaan edelleen tarvetta pyrkiä ylläpitämään yhteistyön mahdollisuuksia sekä EU:n että Yhdysvaltojen kanssa.
Uusiksi painotuksiksi ovat mukaan tulleet kansallinen yksimielisyys sekä kulttuurin ja perinteisten arvojen suojaaminen, jotka virallistavat Venäjän nationalistisen sisäpoliittisen kehityksen.
Yhteistyön mahdollisuudet avoimina
Venäjä ei raportin mukaan tällä hetkellä koe Suomen uhkaavan itseään sotilaallisesti, ”mutta Suomen ja Venäjän väleihin vaikuttaa kuitenkin Venäjän näkemys Naton laajentumisesta sen rajoille. Suomen Nato-jäsenyys synnyttäisi Venäjän nykyisessä ajattelussa turvallisuusuhan, jota se ei voisi sivuuttaa, raportin kirjoittajat toteavat.
Tarvittaessa Venäjä on valmis horjuttamaan EU:n ja Naton yhtenäisyyttä. Samaan aikaan EU:n jäsenmaiden kanssa pyritään myös yhteistyöhön.
Suomen kannalta raportissa pidetään tärkeänä pitää avoinna myös taloudellisen yhteistyön jatkomahdollisuudet, varsinkin siinä vaiheessa, kun tai jos nykyinen kriisi hellittää.
Moninapaiseen järjestelmään
Venäjä pyrkii moninapaiseen kansainväliseen järjestelmään ja tämä tavoite sillä on globaalissa kehyksessä yhteinen Kiinan kanssa.
Raportin mukaan samalla Venäjä tavoittelee vaikutusvaltaa entisen Neuvostoliiton alueisiin tai maihin, joiden kanssa se kokee kulttuurillista ja historiallista yhteyttä. Oleellisena tavoitteena on estää ns. värivallankumoukset rajojensa tuntumassa.
Venäjä suhtautuu kielteisesti integraatiopyrkimyksiin, joita on toimeenpantu EU:n toimesta entisen Itä-Euroopan maissa. Kategorisen kielteisesti se suhtautuu kaikkeen sellaiseen, jonka Venäjä tulkitsee edustavan sen sisäisiin asioihin puuttumista. Maan ulkopoliittisen ajattelun keskiössä on strategisen itsenäisyyden säilyttäminen kaikessa yhteistyössä.
Venäjä vertaa itseään Yhdysvaltojen asemaan, joka on sen arvion mukaan supervaltana kansainvälisten normien ja oikeuden yläpuolella. Sen näkökulmasta tapahtumat Ukrainassa ja Krimillä osoittavat maan vahvistunutta roolia ja kykyä asettaa rajoja muiden osapuolten toiminnalle silloin, kun näiden katsotaan vakavasti uhkaavan Venäjän kansallisia etuja.
Krimin liittämisen Venäjään se näkee puolustuksellisena toiminta ja alueen sotilaallisen merkityksen takia, koska maa kategorisesti vastustaa Naton laajentumista rajojensa lähettyvillä.
Median pohjalta ei tulkintoja
Raportti perää suomalaisilta päätöksentekijöiltä itsenäistä ajattelua ja kriittisyyttä tiedonlähteisiin Venäjää koskevassa uutisoinnissa. Lännen ja Venäjän välinen informaatiosota on niin laaja-alaista, että realistisen kuvan rakentaminen yksittäisten mediassa esillä olevien tapahtumien ja niiden tulkintojen varassa on hankalaa.
Venäjän turvallisuus- ulkopoliittisista tavoitteista tehtävän tutkimuksen tulisikin tutkijoiden mielestä jatkossa enenevässä määrin tukea kokonaisvaltaisemman ja vertailukelpoisen kuvan syntymistä Venäjän päätöksenteosta, tavoitteista ja toteutuvasta kehityksestä. He ehdottavat sellaisen Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen strategian luomista ja tutkimusklusterin rakentamista, joka perustuu akateemisen kansainvälisen tason asiantuntemuksen systemaattiseen kehittämiseen.