Johanna Närvi kirjoittaa THL:n blogissa Väestöliiton perhebarometrista, jonka mukaan yhä useampi haluaa jäädä lapsettomaksi ja yhä harvempi toivoo useaa lasta. Vuoden 2010 jälkeinen muutos on Närvin mukaan ollut niin nopea, että kyseessä tuskin on perheellistymistä koskeva kulttuurinen muutos. Ilmeisempi syy on pitkittynyt talouskriisi.
”Laskusuhdannetta vähemmälle huomiolle on jäänyt sen aikana harjoitettu perhepolitiikka ja lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset. Ne voivat osaltaan vaikuttaa syntyvyyden laskuun”, Närvi kirjoittaa.
Edellisen laskukauden aikana 1990-luvulla tilanne oli toinen. Syntyvyys oli laman aikana korkea poikkeuksena kansainvälisestä kokemuksesta, että taloudellisen epävarmuuden aikoina lastenhankintaa yleensä nimenomaan lykätään.
Närvin mukaan tilannetta selitti se, että työn menettäminen oli otollinen hetki perheenlisäykselle ja sitä tukivat vanhempainrahan ja kotihoidon tuen korkea taso ennen kuin sitä 1990-luvun puolivälissä leikattiin.
”Voidaan ajatella, että kotihoidon tuki tarjosi massatyöttömyyden aikana väliaikaisen, taloudellisesti tuetun vaihtoehdon hoitaa lasta kotona. Samalla se viesti vanhemmuutta suunnitteleville tai vanhemmaksi tulleille – useimmiten äideille – että he toimivat oikein, kun eivät pyrkineet työttömyyskortistoihin eivätkä kuormittaneet kuntien päivähoitoa”, Närvi toteaa.
Päättäjien viesti lapsiperheille
Nyt hänen mukaansa päättäjien viesti lapsiperheille on toisenlainen. Kotihoidon tuki on alettu nähdä uhkana pikkulasten äitien työssäkäynnille. Samaan aikaan lapsiperheisiin on kohdistunut useita säästöjä – lapsilisien leikkaus, vanhempainrahan 30 päivän mittaisen korotuksen poisto, vuosilomaoikeuden rajaaminen, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen sekä talouskuripolitiikan seuraukset, kuten esimerkiksi valtion ja kuntien työntekijöiden lomarahojen leikkaukset.
Myös määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottaminen lisää Närvin mukaan nimenomaan perheenperustamisiässä olevien aikuisten työurien katkonaisuutta ja taloudellista epävarmuutta.
Närvi kirjoittaa, etteivät yksittäiset leikkaukset perhepoliittisiin tukiin välttämättä vaikuta ihmisten henkilökohtaisiin ratkaisuihin hankkia lapsia. Nyt kuitenkin hyvinvointivaltion turvaverkkoa rapautetaan monella tavalla.
”Se luo epävarmuuden ilmapiiriä ja kertoo, mitä yhteiskunnassa tällä hetkellä arvostetaan, mitä ei.”