Taija Roiha puolusti Vasemmiston uutta prostituutiokantaa (KU 27.8.) vetoamalla Amnestyn toukokuussa julkaisemaan raporttiin, joka suosittelee seksikaupan täyttä dekriminalisointia. Kehotan Roihaa tutustumaan myös raporttia kohtaan esitettyyn kritiikkiin.
Monet feministit ovat arvostelleet seksiteollisuuden lobbareiden vaikutusta Amnestyyn. Keskeisessä roolissa Amnestyn linjan muutoksessa on ollut The Global Network of Sex Work Projects -niminen järjestö, jonka entinen johtaja Alejandra Gil on tuomittu Meksikossa vankeuteen ihmiskaupasta. Nämä lobbarit ovat oppineet puhumaan sutenöörien ja bordellien laillistamisesta ihmisoikeuskysymyksenä, ja Amnesty on valitettavasti nielaissut syötin.
Amnestyn raportin sisällöllisiä ongelmia on käsitellyt esimerkiksi norjalaisen naisasiajärjestö Kvinnefrontenin asiantuntija Agnete Strøm (Kvinnefronten.no 12.7.). Norja kielsi seksin oston 2009 ja Amnestyn raportti käyttää maata esimerkkinään ostokiellon toimimattomuudesta. Strømin mukaan raportin Norjasta antama kuva on kuitenkin hyvin puutteellinen, jopa valheellinen.
Amnestyn raportti lainaa asiantuntijoita valikoivasti, siteeraten pitkästi ostokiellon harvoja kriitikoita, unohtaen siihen myönteisesti suhtautuvat tutkijat ja virkamiehet. Suuri osa Amnestyn käyttämistä tiedoista on lisäksi ajalta ennen vuotta 2009, eli ennen ostokiellon voimaantuloa.
Raportin väitteet on perusteltu puutteellisesti. Esimerkiksi väite prostituoituihin kohdistuneen väkivallan lisääntymisestä, mihin Roihakin viittaa, on peräisin Pro Sentret -keskuksen vuonna 2012 julkaisemasta tutkimusraportista, joka on osoittautunut vakavasti virheelliseksi. Käytetty tilastodata ei tukenut johtopäätöksiä, minkä tutkimuksen tekijä joutui itsekin myöntämään. Asiasta nousi Norjassa kohu kesällä 2012, mistä Amnestyn raportti vaikenee.
Raportti antaa äänen seksin myyjille hyvin valikoiden. Amnesty haastatteli raporttiaan varten 30:tä prostituoitua naista, mutta siteeraa heistä vain kahtatoista. Lukija voi vain arvailla, mitä loput kahdeksantoista Amnestylle kertoivat.
Yksi siteeraamatta jätetyistä naisista on kuitenkin tullut julkisuuteen ja kritisoinut Amnestyä äänensä vääristämisestä. Nigerialaisnainen kertoi norjalaislehdelle olevansa tyytyväinen uuteen lakiin, sillä se on auttanut häntä jättämään prostituution. Amnesty ei ymmärrä, että prostituutio on ”puhdasta helvettiä”, nainen arvosteli (Dagbladet 6.7.).
Kehystämällä prostituution seksityöksi Vasemmisto on tehnyt periaatteellisesti ison ja poliittisesti arveluttavan päätöksen. Jos päätöksen perustelut todella nojaavat Amnestyn raporttiin, olisi puolueen syytä tutustua myös naisjärjestöjen ja tutkijoiden sille antamaan murskakritiikkiin.
Roihan viittaus moralisointiin antaa ymmärtää, ettei näin ole tehty. Prostituution vasemmistolaisessa kritiikissä ei ole kyse moralisoinnista, vaan analyysista, joka tähtää luokkaan, sukupuoleen ja etnisyyteen perustuvien valtajärjestelmien purkamiseen sekä naisiin kohdistuvan väkivallan hävittämiseen.
Aleksi Huhta
Uppsala, Ruotsi