Tyttö nimeltä Varpu on poikkeuksellinen elokuva, sillä sen kaksi päähenkilöä ovat tyttö ja nainen.
Suomessa pitkiä elokuvia tehdään parinkymmenen kappaleen vuosivauhtia ja vaikka tilanne heilahtelee, miesroolit jyräävät joka vuosi.
Maailmalta on tarkempaa dataa elokuvahahmojen sukupuolijakaumasta sekä määrällisesti että laadullisesti. Tuhansia elokuvia käsittävät tilastot voi tiivistää karkeasti näin: Naisilla on päärooli alle kolmasosassa.
Miehille kirjoitetaan johtajien, maailman pelastajien ja elokuvan toiminnan käynnistäjien rooleja, naisille hahmoja, jotka eivät puhu tai heillä ei ole vaatteita ja heidän positionsa määräytyy miehen kautta; he ovat äitejä, rakkauden kohteita, sisaria, pelastettavia neitoja pulassa.
Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnosta tänä vuonna kisaavista elokuvista kolme käsittelee isien ja poikien suhdetta. Yhdessä saksalaispojat raivaavat miinoja toisen maailmansodan jälkeisessä Tanskassa. Suomen ehdokas kertoo nyrkkeilijä Olli Mäestä.
Miksi tällä on väliä? Siksi, että se mikä on poissa silmistä, on poissa mielestä. Valkokankaalta puuttuva nainen normalisoi miesenemmistöä myös elävässä elämässä. Päättäjinä, toimijoina, esikuvina.
Suomi täyttää ensi vuonna sata vuotta. Merkkivuotta juhlistetaan myös elokuvilla.
Suurhanke on Aku Louhimiehen versio Tuntemattomasta sotilaasta. Klaus Härö puolestaan ohjaa elokuvan melkein Suomen kuninkaaksi päätyneestä Hessenin prinssistä ja Dome Karukoski Tom of Finlandina tunnetusta Touko Laaksosesta.
Myös filmatisointi Antti Tuurin Ikitie-romaanista, tarina itärajalle muilutetusta Jussi Peltolasta kuuluu itsenäisyyden juhlavuoden elokuviin.
Merkkivuosia tavataan usein juhlia katsomalla menneeseen. Elämäkertaelokuvia tehdään Suomessa muutenkin hämmentävän runsaasti.
Kun valkokankaalla on nähty tarinat jo muun muassa Aleksis Kivestä, Rauli Badding Somerjoesta, Matti Nykäsestä, Andy McCoysta, Apulannasta, Hurriganesista, Sibeliuksesta, Irwinistä, Kalle Päätalosta, Kalervo Palsasta, Tapio Rautavaarasta ja Repe Helismaasta, juhlia olisi voinut vaikkapa Minna Canthista, Tekla Hultinista, Helene Schjerfbeckistä, Metro-tytöistä, PMMP:stä, Marja-Liisa Kirvesniemestä, Tove Janssonista, Katri Helenasta, Tarja Halosesta, tai vaikka Kaija Koosta kertovalla elokuvalla.
Korkkarit kattoon, Suomi! Vuonna 2027?