Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas haukkuipari päivää sitten vasemmistoliiton aloitteen kymmenen euron lakisääteisestä minimipalkasta.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson vastasi perjantaina blogissaan, miksi minimipalkkaa tarvitaan: tärkeimpiä tavoitteita on vähentää työtä tekevien köyhyyttä.
”Viimeisen kymmenen vuoden aikana hajonta palkkahaitarin alapäässä on kasvanut. Pienimpien palkkojen osuus palkkatuloista on vähentynyt suhteessa keskipalkkoihin, eli kehitys on ollut päinvastainen siihen nähden, mitä Suokas sanoo tavoittelevansa.”
Tehdystä työstä pitää saada kohtuullinen palkka.
Kymmenen euron minimituntipalkka on Anderssonin mukaan vasemmistoliiton vastaus tilanteessa, jossa paikallisella sopimisella pyritään laskemaan palkkoja alle työehtosopimusten vähimmäistasojen.
Neljännesmiljoonalla ei työehtosopimusta
Rakennusliiton Suokkaan kritiikki keskittyi siihen, että lakisääteinen minimituntipalkka romuttaisi työehtosopimusten yleissitovuuden. Li Andersson vastaa, ettei se vaikuta työehtosopimusten yleissitovuuteen. Monissa maissa työehtosopimukset ovat voimassa kaikilta osin, mutta lakisääteinen vähimmäispalkka luo yhtenäisen vähimmäistason sekä työehtosopimusjärjestelmän ulkopuolella että sen piirissä oleville.
”Minimituntipalkka asettaa palkkaneuvotteluille tason, jonka alle ei mennä.”
”Suomessa on 250 000 työntekijää, jotka eivät ole minkään työehtosopimuksen piirissä. Alle kympillä tunnissa töitä tekee tällä hetkellä arviolta 40 000 suomalaista. Esitetty säännös olisi siten työehtosopimusjärjestelmää täydentävä ja vahvistava”, Andersson kirjoittaa.
10 euron minimituntipalkka vastaa noin 1 700 euron kuukausittaista bruttopalkkaa.
Työstä kohtuullinen palkka
Vasemmistoliiton aloitetta on arvosteltu toisaalta myös siitä, että minimituntipalkka lisäisi työttömyyttä. Anderssonin mukaan lähtökohta on, että tehdystä työstä pitää saada kohtuullinen palkka.
Hän kirjoittaa oikeiston ajavan matalapalkkatöiden lisäämistä yleisenä talouspoliittisena linjana.
”Silloin puhutaan kaikkien työntekijöiden yleisestä palkkojen laskemisesta esimerkiksi alhaisimman tuottavuuden aloilla. Tällainen politiikka siirtää palkkakustannukset työnantajalta valtion maksettavaksi, työntekijöiden joutuessa turvautumaan toimeentulotukeen ja muihin sosiaaliturvan muotoihin selvitäkseen arjessa. Se on äärimmäisen kallis ja tehoton keino ratkaista työttömyysongelmaa.”