Menin vuonna 1984 ensimmäistä kertaa Kuubaan, suomalaisen Septeto Son -yhtyeen kanssa soittamaan trumpettia son-musiikin festivaaleille. Son on perinteistä kuubalaista tanssimusiikkia, joka Yhdysvalloissa ristittiin salsaksi.
Kävimme festivaaleilla vuosittain ja opiskelin Havannassa 1987–1988. Pysyvästi muutin Kuubaan vuonna 1990, menin siellä naimisiin ja perustin perheen.
1980-luku oli hyvää aikaa kuubalaisille. Silloin yhteistyö itäblokin maiden kanssa toimi, Kuuba vei sokeria ja itäblokista tuotiin lähes kaikki kulutustuotteet. Kaupoissa oli paljon tavaraa.
Vaatimattomuus on Kuubassa äärimmäinen pahe.
Sitten itäblokki hajosi. Kuubassa alkoi paha lama, vielä pahempi kuin Suomessa.
Kuuba on alueensa turvallinen lintukoto. Kuubalaiset ovat positiivisia, sanovat, että hyvin menee, jos talo ei pala. Sitä kaipaan Suomessa. Täällä aina sataa räntää ja ihmisten suupielet osoittavat alaspäin.
Varmasti Kuuban vakauteen vaikuttaa se, että kuubalaiset saavat hyvän, ilmaisen koulutuksen ja ovat sivistyneitä. Me suomalaiset tiedämme, miten tärkeää koulutus on. Siksi on pitkän päälle tuhoisaa politiikkaa vähentää kehitysyhteistyövaroja: se on usein suoraan pois kehitysmaiden koulutuksesta ja lisää pitkän päälle sotia, terrorismia ja kriisejä.
Minuun ulkomaalaisena Kuubassa on suhtauduttu pelkästään positiivisesti. Ehkä se osittain johtuu siitä, että menin Kuubaan muusikkona, ja musiikkihan on kansainvälinen kieli. Asun Santiago de Cubassa, joka on perinteisen kuubalaisen musiikin mekka, paras paikka soittaa ja kuunnella sonia.
Trumpetti on suosituin puhallinsoitin kuubalaisessa musiikissa. Paikallisissa orkestereissa minulle töitä riitti. Palkka taas riitti nipin napin elämiseen. Olen käynyt säännöllisesti Suomessa töissä, ja vanhemmatkin auttoivat alussa taloudellisesti.
Vaatimattomuus on Kuubassa äärimmäinen pahe. Kun minulta kysytään, millainen orkesterini on, ja vastaan suomalaisen vaatimattomasti, kuubalainen päättelee, että se on huono. Pitää sanoa, että se on paras, sinun kannattaa ehdottomasti tulla kuuntelemaan, sen parempaa musiikkia ei löydy.
Kuuba on aina ollut kehitysmaa, jossa ei ole merkittävää teollisuutta. Välillä voi mennä viikkoja ilman, että kaupoissa oin ruokaöljyä, välillä ei ole hammastahnaa. Valtion byrokratia on jähmeää.
Siellä on kuitenkin ollut pitkään toimiva terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä. Olen ollut tyytyväinen saamiini terveyspalveluihin, ja poikani on saanut hyvän peruskoulutuksen, vaikka lähtikin Suomeen opiskelemaan, kun ei päässyt Kuubassa toivomalleen alalle.
En kohtaa Kuubassa katkeruutta sitä kohtaan, että ulkomaalaisilla on vapaus matkustaa tai enemmän rahaa. Siihen nähden Suomen tilanne ihmetyttää. Me suomalaisetkin olemme koulutettu, sivistynyt ja perimmiltämme ystävällinen kansa. On outoa, että täällä pulpahtaa pintaan rasismia ja vihamielisyyttä ulkomaalaisia kohtaan.
Suomessa koetaan jostakin syystä vääräksi se, että joku saa apua ilmaiseksi. Pelko siitä, että apu voi mennä jollekin, joka ei sitä tarvitse, on paljon suurempi kuin lohtu siitä, että apu voi mennä jollekin, joka todella sitä tarvitsee.
Tilanne Kuubassa on muuttumassa, koska suhteet Yhdysvaltoihin ovat lämmenneet. Toukokuussa saapui ensimmäinen yhdysvaltalainen risteilyalus Havannaan ja elokuun lopussa alkoivat ensimmäiset reittilennot reiluun 50 vuoteen.
Havannan kaduilla kuuluu entistä enemmän amerikanenglantia. Se on hyvä, sillä Kuuba tarvitsee kipeästi jenkkidollareita. Toki tulee myös lieveilmiöitä, mutta turismi vaurastuttaa, työllistää paljon suoraan ja epäsuorasti. Se varmasti nostaa yritteliäisyyden uuteen kukoistukseen.
Nykyisin teen matkanjohtajan töitä suomalaisella matkatoimistolle, Aventuralle.
Turismia Kuubassa oli jo 50-luvulla. Uudelleen siihen alettiin satsata 90-luvun puolivälissä ja pikkuhiljaa sen kautta työllistyi ihmisiä ja alkoi tulla pääomaa ja valuuttaa maahan. Lama kuitenkin tavallaan katkaisi kuubalaisilta ideologisen selkärangan. Maata vallankumouksesta asti hallinnut Fidel Castro piti kansan karismallaan jotenkuten yhtenäisenä, mutta mustan pörssin kauppa alkoi kukoistaa. Valtiolta varastettiin, eikä sitä pidetty pahana, koska kaikki joutuivat tekemään sitä.
Viime vuonna turisteja oli kolme miljoonaa. Maahan tullaan auringon ja hienojen rantojen takia. Suomesta en kuitenkaan lähtisi Kuubaan rantojen tähden, niitä löytyy lähempää halvemmalla. Mutta kulttuurin, luonnon ja historian vuoksi suosittelisin Kuubaa.
Fidel Castroa valtaan seurannut Raúl Castro on ilmoittanut vetäytyvänsä vuonna 2018. Todennäköinen seuraaja on nykyinen varapresidentti Miguel Díaz-Canel. Hän on uuden sukupolven johtaja, tietysti fidelisti, muttei sotilas tai vallankumousveteraani vaan insinööri.
Kahta asiaa kannattaa seurata, jos on kiinnostunut Kuuban tulevaisuudesta.
Venezuelan tilanne vaikuttaa suoraan Kuubaan. Kuuba saa edullisesti polttoainetta Venezuelasta, mutta entistä vähemmän. Maassa pelätäänkin uutta lamaa. Toisaalta turismi tuo rahaa, ja lisäksi Kuubassa on öljyä. Kesällä australialainen yhtiö ilmoitti löytäneensä laadukkaan esiintymän. Jos tieto pitää paikkansa, Kuuban energiaongelma voi olla ratkaistu.
Toinen asia on Yhdysvaltain presidentinvaalit. Ehdokkaista Hillary Clinton on ilmoittanut, että jatkaisi Obaman aloittamalla liennytyslinjalla. Donald Trumpista ei saa selvää.