Johan Alén

2010-luvun ilmiö tuo tuotot mulle ja jättää riskit sulle.

Suuret taksifirmat murentuvat samalla, kun Pariisissa ja Meksikossa kuskit mellakoivat kyytejä välittävää Uberia vastaan. Berliini on kieltänyt kokonaisten asuntojen vuokraamisen Airbnb-palvelun kautta, koska Airbnb nostaa vuokratasoa ja lisää häiriöitä.

Uberilla on 50 000 kuskia Kaliforniassa, ja sen kaltaisiin yrityksiin sijoitetaan yli kaksi kertaa enemmän kuin sosiaalisen median startupeihin. Konsulttiyhtiö PricewaterhouseCoopers arvioi, että jakamistalouden avainsektoreiden liikevaihto kasvaa 300 miljardiin euroon kymmenen vuoden sisällä.

Lainsäädäntö laahaa yritysten perässä, ja konsultit intoilevat luovista markkinahäiriöistä, kun uudet yritykset imevät voittoja ohittamalla säädökset, verot ja vakiintuneet palkkatasot.

Kun amatööripornon tekeminen ja levittäminen tuli kamerateknologian ja netin takia halvaksi, moni suuri pornoimperiumi kaatui.

Jakamistaloudeksi kutsuttu ilmiö on sekoittanut maailmaa 2010-luvulla, mutta sekava on termikin. Käsitteen alle niputetaan työelämän hajautuminen, palveluiden digitalisaatio, joukkoistaminen, joukkorahoitus, vuokravälitys, aikapankit, lahjoitustoiminta, freelance-keikkamarkkinat, talkootyö ja naapuriapu.

Riskit uusiksi

Monia jakamistalouden esimerkkejä yhdistää se, että omistamisen sijaan palveluntarjoaja yhdistää asiakkaan vuokranantajaan, kääntäjään tai autokuskiin ja ottaa välistä maksun.

Bisnesidea on tehokas: yritys ulkoistaa riskit eikä kanna vastuuta mistään. Jakamistaloutta voikin ajatella keinona, jolla yhteiskunnalliset riskit järjestetään uusiksi.

Airbnb ei esimerkiksi ota vastuuta välitettyjen asuntojen turvallisuudesta. Välittäjäfirmat puolestaan tapaavat pitää asiakkaan puolta freelanceria vastaan. Maailman suurin freelancereiden markkina-alusta Upwork on jäädyttänyt kiistatilanteissa työntekijöiden rahoja, poistanut käyttäjätilejä ja jättänyt vastaamatta kyselyihin.

Intiassa tai Suomessa asuvan työntekijän on vaikea järjestäytyä kasvottomia nettiyrityksiä vastaan. Jakamistaloudessa ei ole ay-liikettä.

Jakamistalous tarkoittaa eri asiaa sen mukaan, millaisessa asemassa ihminen on.

Varakas voi ansaita omaisuudellaan vuokraamalla sijoitusasuntoja turisteille Airbnb:n kautta. Keskiluokka ulkoistaa ärsyttäviä pikkuhommia TaskRabbitilla, kun taas vähävaraiset kuskaavat pikaruokaa tai tekevät mikrotyötä kahden dollarin tuntipalkalla.

Toisaalta on Uber-kuskeja, jotka pitävät työtä vapauttavana, ja opiskelijoita, jotka täydentävät tulojaan vuokraamalla kotiaan turisteille.

Välitystalous myös todella tekee asiakkaan elämästä mukavampaa, koska alan yritykset panostavat helppokäyttöisyyteen. Ruuan tilaaminen tai nettikirpparilta ostaminen ei ole koskaan ollut helpompaa kuin nyt.

Jakamistalous muistuttaa prekarisaatiota siinä, että kumpaakaan ilmiötä ei voi leimata yksiselitteisesti hyväksi tai huonoksi.

Suosion syy raadollinen

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan jäsen Anna Kontula (vas.) muistuttaa, että suuri osa jakamistaloudesta ei ole uutta eikä toimi nettialustojen kautta. Korttelissa yhteisesti järjestetty lastenhoito ja kunnallinen kirjasto ovat esimerkkejä hyvin perinteisestä jakamisesta.

 – Ihmiset saa tarttumaan jakamistalouteen se, että tulevaisuudessa työelämä ja sosiaaliturva epävarmistuvat, kansanedustaja Anna Kontula sanoo.


– Ihmiset saa tarttumaan jakamistalouteen se, että tulevaisuudessa työelämä ja sosiaaliturva epävarmistuvat, kansanedustaja Anna Kontula sanoo.

Kontula antaa jakamistalouteen kolme näkökulmaa.

Uberin ja Airbnb:n kaltaiset firmat liittyvät alustatalouteen. Ne ovat nettialustoja, joissa liiketoiminnan edellytykset on hajautettu omistussuhteiltaan. Toisaalta alustatalouteen kuuluu Googlen kaltaisia yrityksiä, joilla ei ole mitään tekemistä jakamisen kanssa, ja aikapankkeja sekä lahjoitustoimintaa, joihin ei liity lainkaan rahaa.

Kiertotalous viittaa tavaroiden ja laitteiden uudelleenkäyttöön ja huoltamiseen. Se voi tarkoittaa myös mattojen tai uudelleentäytettävien pakkausten vuokraamista, nettihuutokauppaa, uusiutuvaa energiaa tai kierrätystuotteita.

Keikkatalous on lähinnä sirpaleista vuokratyötä, joka muistuttaa aikaisempien vuosisatojen kausityötä ja sekatyöläisyyttä.

Kontulan mukaan jakamistaloudella tulee olemaan laajat kulttuuriset ja sosiaaliset seuraukset. Ihmisten elämäntilanteet alkavat muuttua päivien tai jopa tuntien nopeudella. Yksi seurauksista on juuri paluu vanhan talouden silpputyöhön, säätämiseen ja trokaamiseen.

Työntekijän on vaikea järjestäytyä kasvottomia nettiyrityksiä vastaan. Jakamistaloudessa ei ole ay-liikettä.

– Ihmiset saa tarttumaan jakamistalouteen se, että tulevaisuudessa työelämä ja sosiaaliturva epävarmistuvat. Munia ei kannata laittaa samaan koriin vaan pitää huolta siitä, että on erilaisia resursseja. Kun yksi pettää, toimeentuloaukkoa pystyy paikkaamaan toisella.

Jakamistalouden suosion syy on siis raadollisempi kuin se jooganhohtoinen elämäntapojen parantamisesta puhuva skenaario, jota alan yritykset mieluummin esittelevät. Yhä harvemmalla tulee olemaan säännölliset tulot ja muodollinen työsuhde.

Kohti monopoleja

Jos lipsuminen kohti pakollista jakamistaloutta kuulostaa välillä synkältä, Kontulalla on lisääkin kriittisiä kysymyksiä. Kuka esimerkiksi omistaa ihmisten jakamisalustoille keräämän tiedon? Entä miten estää jakamistalouden suuryrityksiä saamasta monopoliasemaa?

Yritykset pyrkivät lukitsemaan käyttäjät palveluunsa esimerkiksi mainejärjestelmillä, joiden sisältämiä suosituksia ei voi siirtää muihin palveluihin. Tämä vaikeuttaa kilpailua.

Uuden talouden toimijoilla on muutenkin kova pyrkimys monopoliin. Kaliforniassa taksipalveluista kilpailevat Lyft ja Uber rekrytoivat ihmisiä tekemään vääriä hälytyksiä toistensa palveluihin, jotta kuskit kyllästyisivät ja siirtyisivät kilpailijalle. Tässä yritykset eivät eroa Facebookista, joka on monopolisoinut sosiaalisen median ja estänyt joihinkin kilpaileviin palveluihin linkkaamisen.

Vaikka hajauttamisesta puhutaan paljon, käytännössä olemme matkalla kohti talouden keskittämistä muutamalle tiukasti kontrolloidulle alustalle.

On myös epäselvää, miten jakamistaloudesta kerätään veroja paikallisesti. Ylikansalliset alustat ovat kirjoilla veroparatiiseissa, ja osa jakamistaloudesta on verottajan näkökulmasta harmaan talouden piirissä.

Jakamistaloudessa ne, jotka tekevät työn, eivät sovi perinteisiin yrittäjää tai työntekijää koskeviin määritelmiin. Totutut jaot ja käsitteet liukenevat siinä missä sosiaaliturvakin.

Miten hallita tilannetta, jossa ihmisten tulovirta muodostuu pienistä puroista eivätkä alustoja hallitsevat yritykset osallistu sosiaaliturvan maksuun? Kuka kustantaa vakuutukset?

Pornosta mallia energiantuotantoon

Jakamistalouteen kuuluu paljon myös sosialistisia ja anarkistisia projekteja. Kontula antaa esimerkin pornoalalta.

– Kun nettiporno alkoi yleistyä, meille syntyi aika vahvoja pornontuottajayrityksiä, jotka hallitsivat markkinoita. Sitten kun amatööripornon tekeminen ja levittäminen tuli kamerateknologian ja netin takia halvaksi, se kaatoi monta suurista pornoimperiumeista.

Kirkko ja valtio ovat satojen vuosien ajan yrittäneet kaataa pornoalan suuryrityksiä siinä onnistumatta. Tavalliset ihmiset onnistuivat jakamistalouden välineillä tässä teossa, joka on ollut mahdoton kaikille suurille valtaapitäville toimijoille.

Voisiko pornon vertaistuotantoa ja ilmaista tai halpaa jakamista pitää muunkin talouden mallina?

– Jos katsotaan, mihin energiateknologia on menossa, ei olisi lainkaan kumma, jos saman tyyppistä olisi nähtävissä sen piirissä kymmenen vuoden aikana.

– Uudet puhtaat ja uusiutuvat teknologiat ovat pääsääntöisesti sellaisia, että ne toimivat myös hyvin pienessä skaalassa. Kun ne halpenevat koko ajan, kuka enää ostaa ydinvoimaa?

Vastaavia mahdollisuuksia voi etsiä myös 3D-tulostuksesta tai kirjastolaitoksesta. Jakamistalous on ilmiö, joka tulee toteutumaan, haluttiin sitä tai ei, Kontula sanoo. On siis parempi etsiä siitä hyviä avauksia kuin yrittää taikoa sitä pois kieltämällä.

– Nyt eletään murrosvaihetta, jossa on potentiaali hyvään tai huonoon kehitykseen. Se pitäisi nyt kääntää poliittiseksi kamppailuksi.