Uusiutuvaan energiaan siirtyminen on Suomessa vielä lähtökuopissaan, vaikka tavoite asetettiin jo vuosia sitten. Sen pohja vahvistui Pariisin ilmastokokouksessa, jossa siirtyminen sai taakseen maailmanlaajuisen kannatuksen.
Pääministeri Sipilänkin mielipide on ollut, että nyt tarvitaan sanojen lisäksi tekoja. Valtiovallan äänet ovat kuitenkin vaienneet.
Suomi on jatkuvasti hidastellut bioenergiahankkeissaan. Maatalouden runsaat energiavarat ovat jääneet olemattoman vähälle käytölle, vaikka pelloistamme voitaisiin ottaa jo neljännes energiakäyttöön rehuntarpeen vähetessä ja eläinmäärien pienentyessä.
Biokaasua hyödyntäviä tiloja meillä on vain toistakymmentä, mutta käytettävissä olevan peltoenergian kokonaistuotto olisi 15 terawattituntia eli sama kuin suuren ydinvoimalan vuosituotto. Pellon biokaasulla kävisi tuolloin jo kolmasosa autokannastamme.
Biokaasun tuottoon ryhtyneet tilat ovat hyötyneet valtavasti tuotannostaan. Ne saavat siitä paitsi tarvitsemansa lämmön, myös sähkön ja moottoripolttoaineen. Jäteliemi korvaa pääosan ostolannoitteista.
Runsaasti lisäsyötteitä ottava pohjoissuomalainen karjatila on ostanut lannoitteita viimeksi vuonna 2009. Näiden muutamien biokaasutilojen osalta on todettu, että lannoiteostot ovat keskimäärin 60 prosenttia aikaisempaa pienemmät.
Energiantuotosta saatu hyöty käytetään pääasiassa omalla tilalla, mutta on myyntituotantoakin. Eräällä kookkaalla karjatilalla liikennekaasun antama tuotto kilpailee jo maitotulon kanssa.
Sahat voisivat maatilojen tapaan myös vahvistaa kaksoisrooliaan ja lisätä energiantuotantoa, mikäli pääsisivät valtion tuen piiriin. Tukeista saadaan 45 prosenttia päätuotteita ja 55 prosenttia sivutuotteita ja jätteitä, jotka saha joutuu markkinoimaan alihintaan. Yksi ydinvoimala piilee näissä sahojen oheistuotteissakin.
Suomen maatalous on joutunut ahdinkoon tuotehintojen laskiessa romahdusmaisesti; maidon osalta lasku on ollut peräti 40 prosenttia. Varsinkin vastaperustettujen velkaisten suurtilojen tilanne alkaa olla kestämätön. Mikäli maatilat pääsisivät mukaan energiantuotantoon, vahvistuisi niiden talous, ja ne voisivat selviytyä nykyisestä kriisistään.
Miksi maatalous on joutunut meillä energiantuotannossa paitsioon? Professori Anu Kantolan mukaan Suomen tuotanto on ollut pääasiassa suuryritysten hallussa olevaa vientituotantoa, mikä on antanut niille vahvan aseman asioista päätettäessä. Niiden ääntä valtiovalta kuuntelee edelleenkin.
Kantola on selvittänyt laajasti eri maiden tilannetta, eikä se ole kaikkialla sama. Pienet saattavat olla joissakin maissa tasavertaisia suurten kanssa. Esimerkiksi Itävallassa puolet sähköstä tulee pientuottajilta.
Nykytilanne muuttuu vasta kun valtiovalta muuttaa pelkästään suurtuotantoa ja samalla fossiilisia polttoaineita tukevaa käytäntöä.
Erkki Raudaskoski,
Rovaniemi