Norjalaisfilmi Insomnia (1997) on pieni rikoselokuvan helmi. Ei ihme, että amerikkalaiset innostuivat: he tekivät siitä hieman eri sävytyksin ja painopisteviritelmin samannimisen ja samantasoisen, Al Pacinon tähdittämän version (2002). Vastaavassa rikosetsivän roolissa alkuperäisversiossa on vähintään yhtä karismaattinen ruotsalainen Stellan Skarsgård.
Molemmissa versioissa on tärkeä tekijä päähenkilön vuorokausirytmin sekoittava unettomuus. Ollaan pohjoisessa Norjassa, ja yötön yö paahtaa täysillä. Tapahtumat osoittavat, ettei näin kova valo sovi kaikille.
Syynä päähenkilö Jonas Engströmin pohjoisen visiittiin on pikkukylässä sattunut teinitytön murha. Sen tutkimus saa heti alkumetreillä dramaattisen käänteen.
Norjalaisfilmi edustaa nautittavaa post-noiria.
Tapahtuneen jälkeen unettomuus ei ole Engströmin ainoa huolenaihe. Homma alkaa hänen kannaltaan saada piirteitä, joissa piina kiihtyy psyykkisesti varsin kiduttavaksi.
Tästä saadaan muistettavia näytteitä aina unenomaisia houreita myöten. Niihin tuovat luontevan lisänsä eri tavoin kärjistyvät ja kiristyvät henkilösuhteet. Erityisen tärkeä on kirjailija Holtin (Björb Floberg) hahmo.
Keskitys päähenkilöön on voimallista. Se toimii tehokkaasti, kiitos Erik Skjoldbjærgin oivaltavan tarkkavainuisten ohjausratkaisujen sekä Skarsgårdin erinomaisen roolisuorituksen. Päähenkilön persoonan ristiriitaisuus tulee havainnollistetuksi monelta eri kantilta ja myös usean sivuhenkilön kautta – kaikesta ei voida syyttää pohjolan raakaa valoa.
Insomnian kerronnassa on tavallista intensiivisempi draivi. Norjalaisfilmi edustaa nautittavaa post-noiria, se on tiivistunnelmainen psykologinen jännitysdraama ja poliisigenressä lajityyppinsä kansainvälisiä valioita.
Insomnia. Yle Fem su klo 21.00.
Areena 14 päivää.