Vaikka lainsäädäntö ja asenteet ovat kehittyneet parempaan suuntaan, suomalainen työelämä ei ole vielä läheskään yhdenvertainen, arvioitiin palkansaajakeskusjärjestöjen yhdenvertaisuuskeskustelussa Helsingissä tiistaina.
Vaikka suoranaista syrjintää ei esiintyisikään, joutuvat sukupuolivähemmistöt kohtaamaan työelämässä erilaisia epäasiallisen käytöksen muotoja.
Lisäksi katsottiin, ettei syrjintää työelämässä ole aina helppo tunnistaa, koska se ei välttämättä ole avointa.
Palkansaajakeskusjärjestöt järjestivät tiistaina keskustelun yhdenvertaisuudesta työelämässä. Keskustelu liittyi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa ajavan Pride-viikon tapahtumiin.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän mukaan syrjintä ei välttämättä tule ilmi, koska ihmiset eivät mielellään tuo julki negatiivisia kokemuksiaan.
Syrjintää asenteissa
Stuertti Elmeri Lohenoja katsoo, että syrjintä ilmenee asennetasolla. Se voi olla supinaa selän takana, vähättelyä ja välttelyä.
SAK:n lakimiehen Anu-Tuija Lehdon mukaan yhdenvertaisuuslaki on kohentanut sukupuolivähemmistöjen tilannetta. Syrjiminen on lain mukaan yksiselitteisesti rikos.
Kirsi Pimiä pitää työpaikkojen yhdenvertaisuusohjelmia edistysaskeleena. Vuoden loppuun mennessä tehtäväksi tulevien ohjelmien avulla voidaan tuoda esille työpaikan syrjiviä rakenteita.
– Työnantajan velvollisuus on edistää yhdenvertaisuutta, Pimiä muistutti.
Kun syrjintää tai työpaikkakiusaamista esiintyy, Pimiä kehottaa kääntymään ensimmäiseksi esimiehen puoleen. Hänen tulee puuttua asiaan.
SAK:n Lehto korosti, että ammattiliitot ja luottamusmiehet ovat apuna syrjinnän estämisessä.
– Ammattiliitot ovat sitä varten, että asiat selvitetään. Kannattaa kuulua ammattiliittoon, Lehto korosti.
Eroja suhtautumisessa löytyy
Seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi irtisanottu Triin Rikkola opiskelee nyt nuorisoalaa, eikä siellä suvaita minkäänlaista syrjintää. Hänen mukaansa työpaikan asenteet ovat muuttuneet. Hänet itsensä on valittu nuorisovastaavaksi ja sen jälkeen luottamustehtävään.
Keskustelijat näkivät eroja eri kansalaisryhmien suhtautumisessa sukupuoliseen erilaisuuteen. Elmeri Lohenojan mukaan nuoret ovat avarakatseisempia kuin vanhempansa. Kirsi Pimiä näki eroja maaseudun ja kaupunkien välillä. Maaseudulla ollaan hänen mukaansa konservatiivisempia. Siellä on myös vähemmän kokemuksia erilaisuudesta.
Anu-Tuija Lehdon mukaan on helpompi olla erilainen ravintola-alalla kuin rakennuksilla.