Joulukuun vaalien jälkeisten hallitustunnustelujen ajauduttua umpikujaan järjestetään Espanjassa ensi sunnuntaina uudet vaalit, jotka näyttäisivät mielipidemittausten perusteella avaavan kokonaan uuden lehden maan poliittisessa historiassa.
Ensimmäistä kertaa lähes neljäänkymmeneen vuoteen toinen perinteisistä valtapuolueista, sosialistipuolue PSOE (eli sosiaalidemokraatit), saattaa hyvinkin jäädä vaaleissa vasta kolmanneksi uuden vasemmistokoalition kiilatessa toiselle sijalle.
Gallupit lupaavat oikeistopuolue Partido Popularille (PP eli Kansanpuolue) edelleen suurimman puolueen asemaa, vaikka joulukuussa saavutetut 123 edustajapaikkaa putoavatkin todennäköisesti reilun 110 paikan tuntumaan.
Uudet puolueet eivät näytä jäävän ohimeneväksi ilmiöksi.
PSOE:n edelle toiseksi suurimmaksi on melko varmasti nousemassa Podemosin (”Pystymme”) ja tähän asti vaatimattomiin tuloksiin yltäneen Izquierda Unidan (Yhdistynyt vasemmisto) muodostama Unidos Podemos -vasemmistokoalitio.
Sosialistit saivat joulukuussa 90 paikkaa, mutta nyt PSOE:n ennustetaan jäävän 80 paikan tuntumaan, kun taas Unidos Podemosin ennustetaan yltävän reiluun 90 paikkaan.
Kohtuullisen suuren välimatkan päässä neljäntenä tulee ideologisesti keskelle sijoittuva Ciudadanos (Kansalaiset), jonka odotetaan pääsevän 40 paikan tuntumaan. Tämä olisi lähes sama tulos kuin puoli vuotta sitten.
Nyt odotetaan ratkaisua
Lähes kuusi kuukautta paikallaan junnanneiden hallitusneuvottelujen jälkeen espanjalaiset odottavat puolueiden pääsevän uusintavaalien jälkeen viimein sopuun hallituksen muodostamisesta. Kolmannet vaalit olisivat kansalaisten luottamuksen kannalta äärimmäisen epätoivottava vaihtoehto, joten neljältä suurimmalta puolueelta odotetaan nyt vahvaa tahtoa muodostaa hallitus.
Espanjalaisten jännitys ei kuitenkaan pääty vielä sunnuntaina, sillä yksikään puolue ei yksinään näyttäisi yltävän enemmistöön. Jos mielipidemittaukset heijastavat sunnuntain tuloksia edes osittain, avainasemaan saattavat hyvinkin nousta vasemmistopuolueet.
Tämänhetkisten arvioiden valossa on mahdollista, että Unidos Podemos yhdessä sosialistipuolueen kanssa saavuttaisi enemmistöön vaadittavat 176 edustajaa 350-paikkaisessa parlamentissa.
Vasemmalla ahdasta
Vasemmistopuolueiden yhteistyö ei keväällä erimielisyyksiin päättyneiden hallitusneuvottelujen perusteella ole kuitenkaan itsestään selvää. Sosialistijohtaja Pedro Sánchezin keväällä solmima liitto keskustalaisen Ciudadanosin kanssa sai Podemosin piirissä osakseen rankkaa arvostelua.
Unidos Podemos ei tulevaisuudessakaan ole valmis sellaiseen koalitioon, missä Ciudadanos – oikeistopuolue PP:stä tietysti puhumattakaan – olisi mukana.
Sosialistit puolestaan ovat viime viikkoina arvostelleet Unidos Podemosin vaaliohjelmaa ”fiktiiviseksi sekä kovasti kreikkalaisen Syrizan ohjelmaa muistuttavaksi”.
Sosialistipuolue ei vielä viikkoa ennen vaaleja ollut vahvistanut, keiden kanssa se lähtisi koalitioon – mitä ilman hallitusta tuskin saadaan aikaan. Muu vasemmisto on arvostellut tätä äänestäjien harhaanjohtamisena.
Toki sosialistien ja Unidos Podemosin välinen nahistelu on helposti selitettävissä tilanteessa, jossa kaksi vasemmistopuoluetta käy äärimmäisen kovaa taistelua vasemmalle kallellaan olevien kannattajien äänistä.
Pettymys puolueisiin
Unidos Podemosin jo yli 25 prosenttiin yltävää kannatusta voi selittää espanjalaisten pettymyksellä perinteisiä puolueita kohtaan.
Erityisesti oikeistopuolue PP:tä koetelleet laajat korruptioskandaalit sekä niiden aiheuttama yleinen poliittinen luottamuspula, talouskriisin aikana dramaattisesti kasvanut eriarvoisuus sekä suurta osaa kansasta koskettava tulevaisuuden näköalojen kutistuminen ovat kasvattaneet Unidos Podemosin kannattajalukuja.
Talouslukujen käännyttyä pitkästä aikaa nousuun vaikuttaa siltä, että uudet puolueet eivät missään nimessä ole ohimenevä ilmiö – vaikka moni perinteisten puolueiden piirissä mielellään olisikin ajatellut niin.
Unidos Podemosia luotsaavan Pablo Iglesiasin on kuitenkin vielä ennen sunnuntaita vakuutettava joulukuun vaaleissa Podemosia ja Izquierda Unidaa äänestäneet taakseen uudemman kerran, saatava puolelleen kantaansa vielä epäröivät sekä lisäksi sosialistien ja Ciudadanosin keväällä solmimaan liittoon tyytymättömät äänestäjät.
Jos Iglesias onnistuu tässä, hän saattaa todella tehdä historiaa ja tulla ensimmäiseksi uuden ajan vasemmistolaiseksi pääministeriksi aikana, jona monessa muussa Euroopan maassa kamppaillaan jatkuvasti kasvavaa äärioikeistoa vastaan.