Liikunta on vakiinnuttanut asemaansa terveyden ja hyvinvoinnin tekijänä. Tie tähän on ollut pitkä, eikä maalissa olla vieläkään. Ihmisten fyysinen aktiivisuus on teknologisoitumisen, digitalisaation, kaupungistumisen ja elintason nousun myötä vähentynyt oleellisesti. Nykyisin tarvitaan toimia, joiden avulla tuetaan arkista liikkumista, niin sanottua hyötyliikuntaa. Onkin eri asia puhua liikunnan harrastamisesta ja liikkumisesta.
Jos työsi on sisäsiistiä toimistotyötä, istut todennäköisesti päivästäsi aika paljon. Jos lisäksi kuljet työmatkat autolla tai julkisessa liikuntavälineessä istuen, kuluu suurin osa päivästäsi aika vähällä fyysisellä aktiivisuudella.
Istumatyö ja erityisesti päätetyö rasittaa ja jumittaa perinteisesti niska- ja hartialihaksia. Merkityksensä on myös sillä, miten istuu, siis mitkä lihakset ovat aktiivisessa käytössä. Ja mikä onkaan yleisin lääke lihaskipuihin, kehon jännitteisiin ja päänsärkyihin? Tietysti Burana tai muu särkylääke. Hoidetaan oiretta eli kipua, ei kivun aiheuttajaa.
Liikunnasta puhuminen herättää helposti negatiivisia reaktioita. Osa väestöstä liittää liikunnan urheiluun: hikiseen, rankkaan ja epämiellyttävään itsensä ylenmääräiseen rääkkäämiseen. Sitä liikunta tai liikunnan aloittaminen voi olla, jos se tehdään väärin tai väärällä asenteella.
Mutta jos päättää, ettei harrasta liikkumista, vaan lisää arjen liikuntaa, voi päästä hyviin tuloksiin. Samalla voi havaita, että olo paranee, keho ojentuu ja ryhti suoristuu. Jonnekin jäävät pääkivut ja lihasjännitteet, ja tilalle tulee ainakin aluksi tervettä lihasten käytöstä johtuvaa kipua.
Viimeisimmän fyysisen aktiivisuuden eurobarometrin mukaan (v. 2013) eurooppalaisista 59 prosenttia ilmoittaa, ettei liiku vapaa-ajallaan koskaan tai liikkuu erittäin harvoin. Tämä tieto, lisättynä runsaaseen päivittäiseen istumiseen, huolestuttaa.
Lähes samoihin lukuihin päästään Suomessa.
Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) tekemän ATH-tutkimuksen mukaan (alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus, 2015) riittämättömästi liikuntaa harrastavia 20–54-vuotiaita on noin 46 prosenttia ikäryhmästä.
Ikähaitarin varhaisinta päätä eli päiväkoti-ikäisiä tarkasteltaessa on todettu, että päiväkotipäivän aikana lapsille tulee reipasta liikuntaa vain noin 30 minuuttia. Lapset, jotka luontaisesti ovat liikkeessä koko ajan, eivät jostain syystä juuri pääse liikkumaan päivähoidon aikana. Päiväkotipäivästä lähes kaksi kolmasosaa vietetään istuen tai seisten.
Vähiten liikkuville koululaisille kertyy koulupäivän aikana liikuntaa alle puoli tunti päivässä. Koulussa istutaan edelleen paljon, noin 40 prosenttia oppilaiden paikallaan olosta kertyy koulupäivän aikana.
Nuorista arviolta 40–50 prosenttia liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, sen sijaan 20–25 prosenttia harrastaa liikuntaa erittäin vähän.
Eläkeläisistä vain muutama prosentti liikkuu sekä kestävyys- että lihaskuntosuositusten mukaisesti. Erityisesti voima- ja tasapainoharjoittelu on liian vähäistä. Muistisairauksiin sairastuu vuosittain noin 13 000 henkilöä. Säännöllinen liikunta yhdistettynä sosiaaliseen elämäntapaan ehkäisee muistisairauksia.
Liikunnalla voidaan vaikuttaa laajasti terveyteen ja hyvinvointiin. Liikunnan toimijoille nämä ovat itsestään selvyyksiä, mutta tekemistä riittää, jotta kaikki saadaan vakuutettua toimimaan yhteisen tavoitteen ja saman päämäärän suuntaan.
Muutama Suomen liikuntaa edistävistä järjestöistä on pannut liikkeelle kansalaisaloitteen Liikunta ennaltaehkäisevän terveystyön viralliseksi osaksi, jotta oikeusministeriö ryhtyisi lainvalmisteluun. Se löytyy osoitteesta Aloitteen allekirjoittajatavoitteeseen on vielä matkaa.
Kansalaisaloitteen tarkoitus on, että terveydenhuoltolain eri pykäliin ja momentteihin kirjataan selkeästi liikunnan merkitys ennaltaehkäisevänä toimintana kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä toimenpiteineen.
Liikunnalla on selkeä eri tutkimuksin todennettu yhteys terveyteen ja laajemmin hyvinvointiin: liikuntaa lisäämällä voidaan säästää valtakunnan tasolla jopa 1–2 miljardia euroa sosiaali- ja terveyspuolen menoissa.
Liikuntaa lisääviä toimia pitää suunnata laajasti eri väestöryhmiin. Työikäisten työ- ja toimintakykyyn voidaan liikunnalla vaikuttaa merkittävästi, samoin voidaan edistää ikäihmisten kotona asuminen elämänlaatua, kun toimintakykyä ylläpitävää lihaskuntoharjoittelua ja liikuntaa on vanhusten arjessa. Ennen kaikkea on toimittava tulevaisuutta ajatellen ja lisättävä liikunnan merkitystä lasten ja nuorten arjessa.
Kirjoittaja työskentelee ylitarkastajana opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan vastuualueella.