Kilpailukykysopimuksen alakohtaisten neuvottelujen takaraja on tiistaina kello 16. Yön aikana neuvottelutulos valmistui muun muassa valtiolle. Työajan pidentäminen 24 tunnilla vuodessa toteutetaan valtiolla pidentämällä säännöllistä työaikaa virastotyössä kuudella minuutilla päivässä, viikkotyössä 30 minuutilla viikossa ja jaksotyössä 90 minuutilla kolmen viikon jaksossa. Lomarahoja leikataan 30 prosentilla vuosina 2017, 2018 ja 2019.
– Kilpailukykysopimuksen asettamat nuotit ovat raskaita erityisesti julkiselle sektorille ja siksi valtionkin neuvotteluprosessi oli melkoisen vaikea. Työajan pidennyksen toteuttamisratkaisua voi pitää kuitenkin henkilöstön kannalta siedettävänä ja työryhmiin vietiin asioita, joiden toivomme poikivan henkilöstön kannalta myönteisiä asioita tulevaisuudessa, kommentoi Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta neuvottelutulosta.
Elinkeinoelämän keskusliitto pitää kirjaa jäsenyritystensä neuvottelutuloksista. Tiistaiaamuna neuvottelutulos oli 137 000 palkansaajalla eli EK:n piirissä vasta 14,6 prosentilla.
”Konsensusta ei ole”
Vasemmistoliiton kansanedustaja Li Andersson kommentoi kiky-tilannetta ratkaisupäivän aamuna Facebookissa kutsumalla sitä surullisten tapahtumien summaksi. Hän ei usko sopimuksen pelastavan Suomen taloutta. Työssä olevien työntekijöiden työaika pitenee ja palkansaajien nettotulot vähenevät, kun vastuu eläke- ja sosiaaliturvamaksuista yli kahden miljardin edestä siirretään työnantajilta työntekijöille.
Ongelmallisimpana Andersson pitää sitä, että ay-liikettä kiristämällä hallitus saanut vahvistusta omalle analyysilleen Suomen kilpailukyvyn ongelmista ja korjausratkaisuista. Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen on Anderssonin mukaan väittänyt kilpailukykysopimuksen osoittavan, että on olemassa konsensus siitä, että Suomen ongelma on liian korkeassa kustannustasossa eli palkkatasossa.
”Mitään tällaista konsensusta ei ole. Päinvastoin on edelleen aivan käsittämätöntä, että Suomessa tehdään ratkaisuja jotka perustuvat näin vanhanaikaiseen ja vanhentuneeseen käsitykseen siitä, mistä kilpailukyky muodostuu”, Andersson kirjoittaa.
Hänen mukaansa Suomi tunnetaan maailmalla Nokiasta, koulutusjärjestelmästä, muotoilusta, start-up-skenestä. Menestyksiä ei ole luotu halpatyöllä eikä palkka-alennuksilla.
”Suomen kilpailukyky on tähän asti nojannut osaamiseen, laatuun ja uuden oivaltamiseen. Sipilän hallitus tekee nyt ´kilpailukykypolitiikkaa` leikkaamalla koulutuksesta, tuotekehityksestä ja tutkimuksesta roimasti, sekä pidentämällä työaikaa ja laskemalla palkkoja. Suomi lähtee kilpailemaan palkkatasolla ja työntekijöiden aseman heikentämisellä, ei tuotteiden laadulla tai osaamisella”, Andersson luettelee.
Hänen mukaansa linja kuulostaa enemmän banaanivaltion kuin modernin, korkeasti koulutetun pohjoismaalaisen kansakunnan menestysreseptiltä.