JHL Julkisten- ja hyvinvointialojen ammattiliitto edustaa 225 000 jäsentä, joista suurin osa työskentelee kuntien-, valtion- ja kirkon palveluksessa, sekä niiden omistamissa kunta- ja osakeyhtiöissä. Toukokuun lopulla JHL-edustajiston 120 jäsentä päättää hyväksyykö JHL-liitto kilpailukykysopimuksen.
Kriittisiä puheenvuoroja tullaan käyttämään muun muassa siksi, että Suomen hallitus ja Elinkeinoelämän keskusliitto ovat luvanneet kilpailukykysopimuksen tuovan 35 000 uutta työpaikkaa. Työpaikat syntyisivät työnantajien kuluja 2,5 miljardia euroa pienentämällä, mikä tehtäisiin leikkaamalla työntekijöiden lomarahoja, lisäämällä vuosittaista työaikaa ilman korvausta, sekä nostamalla työntekijöiden maksamia eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja.
Edellä mainittu tarkoittaisi 2 000 euroa kuukaudessa ansaitsevalle 3–4,5 prosentin eli 720–1 080 euron vuosiansioiden pienentymistä vuoteen 2020 mennessä.
Kilpailukykysopimuksen yksi iso ongelma on se, ettei siinä millään tavalla ohjata työnantajia säästyneiden rahojen käytössä. Rahat voidaan jakaa osakkeenomistajille lisäosinkoina, kuten tapahtui vuosina 2012–2015 työnantajien kelamaksun poistuessa ja yhteisöveron laskiessa kuudella prosentilla. Edellä mainitun piti tuoda 200 000 uutta työpaikkaa, mutta työttömyys lisääntyi ja investointien määrä laski.
Tänäkin vuona yritykset jakavat 11 miljardin euron osingot, joista puolet menee ulkomaille. Halutessaan omistajat voisivat sijoittaa osinkorahat yritysten kehitystyöhön ja investointeihin, sekä kilpailukykyä parantaakseen tuotteiden ja palveluiden hintojen laskemiseen.
Suomen hallituksen esitys paikallisen sopimisen lisäämisestä eli työnantajan mahdollisuudesta yksipuolisesti heikentää irtisanomissuojaa ja palkkoja, sekä esitys työttömien palkattomasta työkokeilusta ilman työsopimusta, eivät helpota kilpailukykysopimuksen syntymistä.