Suosi suomalaista, sanotaan. Kaksi viikkoa sitten vietettiin maailmanlaajuisesti vaatevallankumousta, jonka tarkoitus on haastaa meidät pohtimaan, kuka on tehnyt käyttämämme vaatteet. Samalla muistettiin niitä 1 133 ihmistä, jotka menettivät henkensä Rana Plazan vaatetehtaan romahduksessa Bangladeshissa.
Uskallan väittää, että suurin osa suomalaisten käyttämistä vaatteista on tehty muualla kuin Suomessa. Se ei automaattisesti tarkoita sitä, että työ olisi tehty nälkäpalkalla tai lapsityövoimalla – mutta mitä enemmän vaatteen tuotantoketjussa on alihankkijoita, sitä vaikeampi ostajan on tietää, ovatko niiden tekijät olleet minkäänlaisen työlainsäädännön ja -suojelun piirissä.
Suomalaiset Suomessa tehdyt vaatteet ovat kalliita, ja tässäkin asiassa eettinen kuluttaminen on lähinnä rikkaiden etuoikeus. Toki köyhänkin kannattaisi ostaa kalliimpaa ja laadukkaampaa, mutta läheskään aina pienistä kuukausituloista ei liikene rahaa tällaiseen investointiin.
Suurin osa suomalaisten käyttämistä vaatteista on tehty muualla kuin Suomessa.
Mikä suomalaisista vaatteista tekee niin kalliita, ja voisiko asialle tehdä jotain? Osittain ilmiö ruokkii itse itseään. Kysyntää on sen verran vähän, että hintojen on oltava korkeita, ja koska hinnat ovat korkeita, pysyy kysyntä vähäisempänä.
Tähän paras lääke olisi suomalaisen ostovoiman kasvattaminen parantamalla työllisyyttä ja nostamalla palkkoja, sillä tulojen laskiessa jostain on tingittävä ja sen tuntevat kukkaroissaan nimenomaan kotimaiset pk-yrittäjät. Valitettavasti keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus ei ole valmis tällaiseen politiikkaan.
Kotimaiset vaatealan yritykset, jotka valmistavat vaatteensa kokonaan tai pääosin Suomessa, ovat kaikki pk-yrityksiä. Niistä suurin osa on pieniä tai mikroyrityksiä, jotka työllistävät jopa alle 10 ihmistä. Näiden yritysten toimintaa voisi helpottaa monella tapaa.
Kun yrityksiä koskevasta sääntelystä päätetään, on otettava huomioon byrokratiaan kuluvan ajan vaikutus pienyrittäjän arkeen. Sääntely tulee rakentaa siten, ettei se suosi suuryrityksiä pk-yritysten kustannuksella.
Yritysten arvonlisäveron määrittävän liikevaihdon alarajan nostaminen 20 000 euroon parantaisi pk-yrittäjien ja itsensä työllistäjien tulotasoa ja vapauttaisi yrittäjien aikaa byrokratian pyörittämisestä tuottavaan toimintaan. Myös ensimmäisen työntekijän palkkaamista pitää helpottaa.
Kotimaisten vaatevalmistajien lisäksi myös kaukomaiden työntekijät tarvitsevat tukemme. Valitettavasti kehitysyhteistyöleikkaukset heikentävät myös ay-toiminnan kehittämistä halpatuotannon maissa.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja