Ministeri Anne Berner ei varmaan ole koskaan lukenut Suomen historiaa. Se näkyy ”entisten Itä-Euroopan maiden”, joihin ministeri laskee meidätkin, käsittelyssä.
Berner ei taida tietää, että olemme olleet osa Ruotsia. Tappelun kautta tämä osa Ruotsia liitettiin Venäjään.
Meillä kävi hyvä tuuri. Aleksanteri I antoi meille autonomian, valtiollisen itsemääräämisoikeuden ja saimme pitää oman uskonnon. Hallintoa hoitivat ruotsinkieliset aateliset, ja niin meille jäi ruotsalainen hallintokulttuuri, mikä tietysti oli kaukana venäläisestä maaorjakulttuurista.
Suomen kieli tuli viralliseksi, ja nyt olemme kaksikielinen maa. Oltiin ajassa mukana ja valtio rakensi rautateitä. Otettiin oma raha käyttöön ja ruplasta luovuttiin. Äänioikeus saatiin vuonna 1906 ja naisetkin saivat äänestää.
Teollistuminen oli alkanut ja Kajaaniin tuli paperitehdas vuonna 1907, sitä ennen oli tiilitehtaita. Maailma oli murroksessa ja sosialismi nosti päätään, meillekin perustettiin sosiaalidemokraattinen puolue ja vaaleissa vedettiin punainen viiva. Niinpä vuonna 1917 saatiin kahdeksan tunnin työaikalaki. Jospa ministerit tietävät että Suomi itsenäistyi 6.12.1917.
Sitten tuli sisällissota ja meidän historiamme rumin kausi. Sen jälkeen elämä oli ankeaa köyhälistölle, mutta jossakin vaiheessa tilanne rauhoittui. Sitten vuonna 1939 Neuvostoliitto hyökkäsi. Pieni Suomi selvisi sodasta, mutta maksoi rauhasta kovan hinnan.
Toisen maailmansodan jälkeen suomalaiset olivat viisaita ja saivat pitää oman länsimaisen kulttuurinsa ja kävivät viisaasti kauppaa Neuvostoliiton kanssa. Suomi ei tarvitsekaan uutta demokratiaa, sillä meillähän on Pohjoismainen hyvinvointivaltio
Nyt meidän itsenäisyytemme on vaarassa. Hallitus on ottanut diktatuurivallan. Se myy ja on jo myynyt meidän kaikkien omistamaa omaisuutta ylikansallisille yrityksille.
Nyt Anne Berner ostaa tai ryöstää valtiolta kaikki tiet. Onneksi hän ei ole vielä huomannut jokamiehen oikeutta.
Koska hallitus on diktaattori, ei sen toimintaa ole mahdollisuutta estää. Ainoa toivo on, että hallituspuolueiden kansanedustajat lipeävät ja äänestävät hallitusta vastaan.