Venäjän federaation ihmisoikeusasiamiehen (jonka työnkuva vastaa Suomen eduskunnan oikeusasiamiestä) tehtävissä on suvaittu omapäisiä toimijoita. Ensimmäinen ihmisoikeusasiamies oli entinen dissidentti ja poliittinen vanki Sergei Kovaljov, joka menetti virkansa vuonna 1995 vastustettuaan ensimmäistä Tšetšenian sotaa.
Kovaljovin seuraaja Oleg Mironov tuli kommunistipuolue KPRF:stä, joka vielä 90-luvulla kykeni haastamaan poliittisen johdon. Hänen seuraajansa Vladimir Lukin oli protestoinut neuvostoaikana Tšekkoslovakian miehitystä vastaan ja ollut tekemisissä dissidenttien kanssa.
Lukinia seurasi Ella Pamfilova, joka oli toiminut Jegor Gaidarin talousuudistushallituksen ministerinä 90-luvun alussa. Myös Pamfilova vastusti aikanaan Tšetšenian ensimmäistä sotaa.
Moskalkova on tukenut lakia joka kieltää venäläislasten adoptiot ulkomaille.
Pamfilova nimitettiin Venäjän keskusvaalilautakunnan puheenjohtajaksi maaliskuussa. Seuraajan nimitys jätettiin duuman hoidettavaksi, Putin ja valtaapitävä Yhtenäinen Venäjä -puolue eivät esittäneet ehdokkaita. Valituksi tuli Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen ehdokas Tatjana Moskalkova.
Valinta herätti hämmästystä kansalaisjärjestöissä, koska Moskalkova ei ole ihmisoikeustaistelijan maineessa. Kun Venäjän talous vaipui viime vuonna syvään kriisiin, Moskalkova ehdotti, että FSB nimettäisiin VTšK:si, ”Yleisvenäläiseksi hätäkomiteaksi” vuoden 1918 bolševikkihallinnon esikuvan mukaan. Hän ehdotti sille ”samoja valtuuksia järjestyksen luomiseksi ja maan rauhoittamiseksi”.
Pussy Riot -tapauksen aikana Moskalkova ehdotti, että vastaavat ”hyökkäykset säädyllisyyttä vastaan” pitäisi tehdä rangaistavaksi rikoslaissa. Moskalkova on tukenut lakia joka kieltää venäläislasten adoptiot ulkomaille, laki hyväksyttiin reaktiona Yhdysvaltain sanktioille lakimies Sergei Magnitskin kuolemaan sekaantuneita vastaan. Lisäksi Moskalkova on tukenut kansalaisjärjestöjen ja säätiöiden toimintaa vaikeuttavaa lainsäädäntöä.
Moskalkovalla on liberaalia taustaa, hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla duumaan Jabloko-puolueen ehdokkaana vuonna 1999. Tämä voi selittää jyrkkiä kannanottoja. Monet Venäjän jyrkimmistä konservatiiveista, kuten Pietarissa hyväksytyn ”homopropagandalain” isä Vitali Milonov, ovat takkiaan kääntäneitä liberaaleja.