Puuliiton varapuheenjohtaja Jyrki Alapartanen muistuttaa, että kilpailukykysopimus on vaikea palkansaajille.
– Kukaan ei tätä halunnut, tähän jouduttiin. Uskon kuitenkin, että valtaosa palkansaajista hyväksyy laihan sovun, kuin lihavan riidan.
Hän huomauttaa, että työmarkkinajärjestöjen tehtävä on ratkaista ja sopia asiat jäsenkuntansa parhaaksi.
Hyväksymällä kilpailukykysopimus torjutaan hallituksen yksipuoliset toimet ja säilytetään sopimusyhteiskunta.
– Näin uskon tehtävän nytkin. Tämäkään koitos ei tule olemaan viimeinen, joten ay- liikkeen voimaa ja kykyä ratkaista eteen tulevat ongelmat tarvitaan tulevaisuudessakin.
Hän perustelee kilpailukykysopimuksen tarpeellisuutta sillä, että sitä tarvitaan tukemaan vientiä, taloutta ja työllisyyttä. Sopimuksen toimilla kilpailukykyä edistetään jopa yhdeksällä prosentilla suhteessa Saksaan ja Ruotsiin. Hyväksymällä sopimus torjutaan hallituksen yksipuoliset toimet ja säilytetään sopimusyhteiskunta.
– Nyt näyttää kuitenkin siltä, että hallitus on kaatamassa tämänkin hankkeen omilla toimillaan. Ammattiliitot seuraavat tarkoin hallituksen toimia toteuttaa sopimuksessa hallitukselle sovitut toimenpiteet, sanoo Alapartanen.
Tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja
– Palkansaajilla oli valittavanaan vain huonoja vaihtoehtoja. Sopimisen tie on muihin vaihtoehtoihin verrattuna paras mahdollinen ratkaisu. Näin torjuttiin 1.5 miljardin euron lisäleikkaukset, Alapartanen toteaa.
Hän muistuttaa, että työttömyysturva leikkaus olisi ollut 120 miljoonan ja veron korotukset 500 miljoonaa.
– Hallituksen on myös toteutettava sopimuksen mukaisesti vuonna 2017 ostovoimaa palauttavat veronkevennykset.
Työelämässä pärjääminen on entistä rankempaa
Työelämä on epävarmempaa, työsuhteet ovat enenevissä määrin pätkä tai kausiluontoisia. Jatkuvat yt- ja irtisanomiset ovat viikoittaisia, vaikka taloudessa on nähtävillä pieniä elpymisen merkkejä.
– Talouden tila ja näkymä tulevasta on edelleen erittäin epävakaa, mikä heijastuu kotimaiseen kysyntään ja työllisyyteen. Ay- liikkeen ja poliittisen vasemmiston on löydettävä keinot tämän epävarmuuden poistumiseen ja tarjottava niitä hallitukselle toteutettavaksi.
Hän peräänkuuluttaa yhtenäistä ay- liikettä ja poliittista vasemmistoa hallituksen vastavoimaksi.
– Valitettavasti tähän emme näytä kaikilta osin kykenevän. Esimerkkinä käy hyvin kaatuva keskusjärjestöhanke. Uskon kuitenkin teollisuusliittojen pystyvän viemään lävitse tarvittavan fuusion vuoden 2018 alusta ja siten luomaan uuden maan suurimman ammattiliiton.