Vaihtoehdoton politiikka on johtanut virkamiesvaltaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Demokratia ei toimi ja vaihtoehtojen nostaminen esiin tyrmätään suoraltaan.
Byrokratiasta on tullut muutoksen este. Elinkeinoelämä, hallitus ja virkamiehet rakentavat järjestelmää, jossa jokaisen on toimittava annettujen normien puitteissa. Elinkeinoelämän rakenneuudistuksia toteutetaan elvytyksen nimissä.
Kansalaistasolla tarvitaan muutoksen käynnistämiseen ihmisiä jotka ovat valmiita panostamaan kaiken tarmonsa muutoksen eteenpäin viemiseksi. Meiltä puuttuu rohkeita esikuvia, jotka toisivat oikeutetusti esille eläkeläisten, vanhusten ja tulorajojen alapuolella elävien ihmisten ahdingon.
Valta on lipunut yhä kauemmas kansalaisilta.
On järjestettävä kansalaistoimintaa tavallisten kuntalaisten arjen tasolle, kuten kansalaisliike riittävien vanhainkotipaikkojen saamiseksi ja sosiaali- ja terveyspalvelujen säilymisen puolesta. On myös osallistuttava kamppailuun ihmisarvoisen hoidon turvaamiseksi kaikille vanhuksille varallisuudesta riippumatta. Nämä ovat konkreettisia esimerkkejä ajankohtaisista mahdollisuuksista, joissa voi aktiivisesti toimia kansalaistasolla.
Elävä ja toimiva kansalaisyhteiskunta edellyttää eri tasojen vuorovaikutusta. Meillä jokainen taso elää omaa elämäänsä irrallaan toisista.
Aiemmin paikallistoiminta oli paljolti puolueiden toimintaa. Niillä oli omat paikallisjärjestönsä, jotka tekivät aloitteita paikallisista kysymyksistä. Ihmiset olivat sitoutuneita johonkin poliittiseen aatteeseen ja osallistuivat sen mukaiseen toimintaan.
Tänään on toisin; puolueiden toiminta on hiipunut ja puoluejärjestöissä toimivien määrä on romahtanut ja ikääntynyt. Aatteellisuus ja sen mukainen toiminta asioiden puolesta on perinteisissä järjestöissä monin paikoin tyystin kuollut.
Markkinavoimien vallan jatkuva kasvu rajoittaa ihmisten valintamahdollisuuksia ja kuihduttaa demokraattisia instituutioita. Tilalle on työntynyt keinottelu, joka ottaa huomioon vain yhtiöiden ja rahoitusmarkkinoiden edut.
Pääomien täydellinen liikkumavapaus, veroparatiisit ja voittoa tavoittelevien rahansiirtojen lisääntyminen ovat pakottaneet kansakunnat ja hallitukset polvilleen sijoittajien edessä. Tämä kehitys on johtanut pääomatulojen kasvuun palkkatulojen ja sosiaaliturvan kustannuksella.
Markkinaliberalismin arvojen kyseenalaistamaton asema on johtanut tilanteeseen, jossa kaikkea, niin ihmisiä kuin luontoakin, mitataan rahassa. Julkisen sektorin tehtäviä on yksityistetty, työehtoja huononnetaan ja sosiaaliturvaa heikennetään.
Tätä kaikkea päättäjät perustelevat taloudellisilla välttämättömyyksillä ja kilpailukyvyn turvaamisella. Vaihtoehtoja ei heidän mielestään ole. Uusliberalismin arvomaailma on saanut yhä tukevamman jalansijan, yritys- ja konsernijohtajat pyrkivät ohjailemaan ja neuvomaan Euroopan poliittisia päättäjiä, miten heidän tulisi toimia ”markkinavoimien eduksi”.
Valta on lipunut yhä kauemmas kansalaisilta ja heidän demokraattisesti valitsemilta edustajilta ja demokraattiset rakenteet ovat menettäneet voimansa. Poliittiset puolueet ja suuri osa kansalaisjärjestöistä on sitoutettu uusliberalistiseen järjestelmään rahan voimalla ja poliittiset päättäjät ja kansalaisjärjestöt tehty hampaattomiksi.
Onko toisenlainen maailma mahdollinen? Onko meidän aika palauttaa demokratialle se päätösvalta joka nyt on rahalla? On aika pysäyttää kuntien-, ja valtionyhtiöiden yksityistäminen ja ohjata varoja keinottelusta jokaiselle ihmiselle kuuluvien perusoikeuksien takaamiseen.