Pintaa syvemmältä
Suuri konkurssihuutokauppa etenee Kreikassa, kertoi Helsingin Sanomat viime viikolla laajassa raportissaan. Näkökulma oli vanhalle vasemmistolaiselle vähän outo, alaotsikko nimittäin ilmoitti: Pireuksen satama myytiin kiinalaisille. Paikalliset surffarit pelkäävät rannan lähtevän alta, kun yksityistämisohjelma etenee.
Lehti ilmeisesti pyrki lähestymään nuorempia lukijoitaan näin kiertoteitse. Raportti kertoo kyllä myös sen olennaisen: Kreikan taloutta ja infrastruktuuria pilkotaan osiin ja arvokkaimmat osat myydään ulkomaille.
Pireuksen satama on itäisen Välimeren tärkeimpiä. Kiinalainen Cosco-varustamo on ostanut siitä 67 prosenttia ja luvannut osallistua sen laajentamiseen. Kaiken kaikkiaan sopimuksen arvo on noin 1,5 miljardia euroa. Satsaus ei ole uusi – jo vuonna 2010 Cosco vuokrasi puolet satamasta yli 40 vuodeksi puolella miljardilla eurolla.
Prosessi on siis jatkunut viitisen vuotta, vaikka se vasta viime kesänä muuttui julkiseksi jännitysnäytelmäksi Saksan pyrkiessä sulkemaan Kreikan euroryhmästä ja Kreikan kynsin hampain pitäessä kiinni asemastaan. Nyt Ateenan hallitus on saatu pitävään pakkopaitaan ja maan infrastruktuuri myydään pois. Neljätoista lentokenttää on vuokrattu saksalaisille sijoittajille yli 40 vuodeksi. Ateenan kansainvälistä lentokenttää ollaan myymässä.
Helsingin Sanomien raportti jatkuu: Kreikan suurimman öljynjalostamon, teleoperaattorin, postin ja maakaasuyhtiön myyntiä selvitetään. Maan suurimmasta sähkönjakeluyhtiöstä sekä Ateenan ja Thessalonikin vesiyhtiöistä myydään merkittävät osuudet. Valtio myy valtaosan Thessalonikin satamasta. Rautatieyhtiö Trainose sekä huoltopalveluyhtiö Eessty myydään kokonaan. Via Egnatie-moottoritien vuokraamista selvitetään. Merkittäviä maa-alueita muun muassa Kefalonian ja Rodoksen saarilla myydään.
Raportti summaa: Kreikan konkurssihuutokauppa on valtava, maailman suurin.
Näiden toimintojen tuotto tulee siis jatkossa siirtymään ulkomaille. Kreikan valtiolle jää yhä vähemmän varoja esimerkiksi sosiaaliseen toimintaan, maan hallitus on joutunut holhouksenalaiseksi.
Myynneistä saaduista tuloista puolet menee pankkien pääomittamiseen, neljännekset investointeihin ja velkamaksuihin.
Saksa on tämän prosessin aikana painottanut, että sen kohteena ei ole yksinomaan Kreikka, vaan halutaan näyttää myös muille periferiassa eläville maille, miten käy jos ei toimita Brysselin ja Frankfurtin sääntöjen mukaan.
Ensi kädessä tämä koskee tietenkin budjetin tasapainottamista, mutta sen ohella Saksa on saanut läpi elvytyskielteisen linjansa talouspolitiikassa. Näinhän on käynyt Suomessakin.
Euron ongelmat eivät tulleet yllätyksenä. Jo vuonna 2011 tunnettu amerikkalainen kansantaloustieteilijä Mark Weisbrot totesi Guardian-lehdessä, että euroryhmän periferiassa sijaitsevat maat – Kreikka, Portugali, Irlanti ja Espanja – olivat pitkään kärsineet korkeasta työttömyydestä, euroryhmän elvytyskielteisyydestä johtuen. Silloin myös Italia tuntui saavan samantyyppisen tartunnan. Sen vuoksi Weisbrot kysyi: Pitäisikö eurosta luopua? Hänen vastauksensa oli myönteinen.
Weisbrotin perusteensa oli, että euroryhmä – päinvastoin kuin EU – on selkeästi oikeistolainen hanke. Jos tämä ei ole alusta asti ollut ihan selvää, tämän pitäisi olla tuskastuttavan selvää nyt, kun heikompiin euroryhmän talouksiin kohdistetaan rangaistuksia, jotka aikaisemmin oli varattu kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja G7-ryhmän johdolle alisteisiin matalan ja keskitason tulojen maille. Sen sijaan, että ne yrittäisivät päästä taantumasta vero- ja rahapolitiikan elvytyksen kautta, kuten useimmat maailman hallitukset tekivät vuonna 2009, näitä hallituksia pakotetaan tekemään päinvastoin, mistä syntyvät valtavat sosiaaliset kustannukset.
Kreikan yksityistämiset ja Espanjan ”työmarkkinauudistus” osoittivat jo vuonna 2011 Weisbrotin mukaan EU-päättäjien oikeistolaisen agendan ja heidän halunsa käyttää kriisiä politiikan rukkaamiseen oikealle. Tulon- ja omaisuudenjako on muuttunut, hyvinvointivaltion palveluja on karsittu.
Weisbrotin mukaan suuri osa Euroopan vasemmistosta ei ole ymmärtänyt euroryhmän instituutioiden ja niiden harjoittaman politiikan oikeistolaisuutta.
Kreikan kriisi viime kesänä näytti kuitenkin mistä on kysymys. Kreikan entinen valtiovarainministeri Gianis Varoufakis on kannattajineen perustanut DiEM25-järjestön ajamaan toisenlaista, demokraattisempaa eurooppalaista talousjärjestelmää. Myös Suomeen on syntymässä tällainen ryhmä. Sekä suomalaiseen että eurooppalaiseen ryhmään voi tutustua helpoimmin Facebookissa.
Historialliset juuret viittaavat italialaisen vasemmistolaiseen Altiero Spinelliin, joka yritti rakentaa 40-luvulta eteenpäin demokraattista Eurooppaa. Tämän työn kunnioittamiseksi europarlamentin päärakennus Brysselissä on nimetty Spinellin mukaan.