Palkansaajien järjestäytyminen ammattiliittoihin on vähentynyt, mutta työehtosopimusten kattavuus on kasvanut. Tutkija Lasse Ahtiainen selvitti työehtosopimusten kattavuutta ja palkansaajien järjestäytymistä ammattiliittoihin vuosina 2008 ja 2014.
Työehtosopimuksen kattavuuden lisääntyminen kertoo tutkijan mukaan järjestäytymisen työnantajaliittoihin lisääntyneen, ainakin jäsenyritysten palkansaajamäärällä mitattuna.
Sen sijaan palkansaajien järjestäytymisasteen lasku johtuu suhdanteista. Työttömyys ja heikot työllisyysnäkymät pitävät nuoret pois työmarkkinoilta ja samalla ammattiliitoista. Ahtiaisen mukaan erityisesti nuorten ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien järjestäytymisaste on laskenut.
– Mitään kovin suurta perustavanlaatuista palkansaajien järjestäytymisasteen laskua ei ole tapahtunut. Työmarkkinaosapuolet ovat säilyttäneet kansainvälisessäkin vertailussa vahvan asemansa, Ahtiainen kirjoittaa tuoreessa Työpoliittisessa aikakauskirjassa (1/2016).
Normaalisitovuus ja yleissitovuus
Työehtosopimusten kattavuudella tarkoitetaan järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa olevien palkansaajien osuutta kaikista palkansaajista. Kyse on normaalisitovista työehtosopimuksista.
Lisäksi osa yrityksistä on työehtosopimusten piirissä yleissitovuuden perusteella. Yleissitovuuden toteaa sosiaali- ja terveysministeriön alainen työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistamislautakunta.
Yleissitovuuden keskeinen ei kuitenkaan ainoa peruste on, että järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa on vähintään puolet alan työntekijöistä.
Paikallinen sopimus ei voi olla yleissitova.
Elinkeinoelämä hyvin järjestäytynyt
Heikosta talouskehityksestä johtuen yksityisen sektorin palkansaajien määrä väheni 2008 – 2015 noin 100 000:lla, 1,5 miljoonasta palkansaajasta 1,4 miljoonaan.
Vuonna 2014 yksityisellä sektorilla kuului 84,3 prosenttia palkansaajista työehtosopimusten piiriin. Vuonna 2008 osuus oli 82 prosenttia. Eli työehtosopimusten piiriin kuuluvien palkansaajien osuus kasvoi 2,3 prosenttiyksiköllä.
Järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa olevien työntekijöiden osuus kasvoi. Yleissitovuuden perusteella sopimusten piiriin kuuluvien työntekijöiden määrä väheni. Pitkään jatkunut korkea työttömyys on siis koetellut kovemmin työnantajaliittoihin kuulumattomia yrityksiä.
Julkinen sektori: kattavuus 100 %
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n jäsenyritysten palveluksessa oli 2014 kaikkiaan noin 924 000 palkansaajaa. Kaikkiaan yritysrekisterissä olevien yritysten palveluksessa oli noin 1 270 000 palkansaajaa.
EK:n jäseninä on pääasiallisesti yli 30 hengen yrityksiä ja ne ovat melko hyvin järjestäytyneitä. Esimerkiksi teollisuudessa yli 30 hengen yrityksissä on 81,4 prosenttia palkansaajista ja työehtosopimusten kattavuus on 84,7 prosenttia.
Valtion ja kuntien palkolliset ovat sataprosenttisesti työ- ja virkaehtosopimusten piirissä. Heidän lukunsa työmarkkinoilla hupeni noin 110 000:lla vuosin 2008 – 2014, noin 650 000:sta noin 540 000:een.
Kun yhteen lasketaan yksityisen ja julkinen sektori, työehtosopimusten piirissä olevien palkansaajien osuus kasvoi 87,5 prosentista 89,3 prosenttiin vuosina 2008 – 2014.
Järjestäytymisen haaste: nuoret ja pätkätyöläiset
Palkansaajaliittojen kokonaisjäsenmäärä oli vajaat 2,2 miljoonaa vuonna 2013. Eläkeläisten osuus jäsenistä oli noin 20 prosenttia ja opiskelijoiden noin 10 prosenttia.
Palkansaajajärjestöjen jäsenmäärä on laskenut tasaisesti, ja järjestäytymisaste putosi vuoden 2001 71,2 prosentista vuoden 2013 64,5 prosenttiin.
Tutkija Lasse Ahtiaisen mukaan ammattiliittojen olisi havahduttava nuorten työntekijöiden järjestäytymisasteesta. Vuonna 2013 alle 30-vuotiaista palkansaajista ja työttömistä järjestäytyneitä oli vain 32 prosenttia.
Osa-aikatyöntekijöiden keskuudessa järjestäytymisaste oli hieman päälle 42 prosenttia. Alle 30-vuotiaiden osa-aikaisten järjestäytymisaste oli vain 16,5 prosenttia.
Määräaikaisten työntekijöiden järjestäytymisaste on varsin korkea, noin 59 prosenttia. Kuitenkin alle 30-vuotiaiden määräaikaisten keskuudessa järjestäytymisaste oli vain noin 40 prosenttia.