Pelottavalla tavalla uhka uudesta, nykyisiä aseellisia konflikteja huomattavasti laajemmasta, sodasta on voimistumassa. Neuvottelujen ja sopimisen sijasta maailman ongelmia näytetään pyrittävän yhä useammin ratkaisemaan aseilla.
Suomi – entinen ”rauhan turvaamisen suurvalta” – on entistä tiiviimmin mukana aseellisessa kriisinhallinnassa ja nyt myös konkreettisesti tukemassa sodankäyntiä Lähi-idän alueella. Lakeja pyritään muuttamaan niin, että Suomi voisi olla enemmän mukana myös varsinaisessa sotimisessa. Suurvaltojen globaalissa valtataistelussa halutaan olla voittajien puolella.
Sodan kauheudet henkilökohtaisesti kokeneet suomalaiset ovat vähitellen poistumassa joukostamme. Sodan aiheuttama inhimillisten ja taloudellisten arvojen hävitys saattaa vaarallisella tavalla unohtua, vaikka sotauutiset maailmalta ja lisääntyvä pakolaisuus välittävätkin asiasta jatkuvasti surullista viestiä.
Asevarustelu vie valtavan määrän varoja, joita tarvittaisiin maailman polttavien ongelmien ratkaisemiseen. Taloudellisten vaikeuksien kanssa kamppaileva Suomikin aikoo sijoittaa suuren määrän varoja uusien hävittäjien hankkimiseen. Varusteluteollisuus on suuria voittoja hakemalla osaltaan mukana rakentamassa maailmaa, jossa liikatuotannon ja ihmisten köyhyyden välinen ristiriita pyritään ehkä taas kerran ratkaisemaan ihmisiä ja varallisuutta tuhoamalla.
Kokemuksesta tiedämme, että Suomen turvallisuus ja kansalaisten hyvinvointi eivät voi rakentua ensisijaisesti aseiden varaan, vaan hyviin ja luottamuksellisiin suhteisiin kaikkien naapureiden kanssa. Tämän vuoksi Suomen on välttämätöntä pysytellä kokonaan kaikkien naapureitamme vastaan suuntautuvien sotilaallisten liittoutumien ulkopuolella. Hyvät ja toimivat suhteet kaikkiin naapureihin ovat sitä pääomaa, jonka varaan rauha ja ihmisten parempi tulevaisuus rakentuvat.