Rasisminvastaisen liikkeen strategia Ruotsissa on ollut hyvin ihmislähtöinen. Vasemmisto on tehnyt valtavan työn asenneilmapiirin muuttamiseksi maassa, joka tunnetaan jo muutoinkin solidaarisena.
Näin näkee Hanna Cederin, 27-vuotias Ruotsin vasemmistonuorten (Ung Vänster), puheenjohtaja.
– Työväenliike, sosiaalidemokraattinen liike ja kirkko ovat olleet osa rasisminvastaista liikettä. Se on ollut laajaa kannatusta nauttiva iso kansanliike. Kyseessä oli valinta, jonka mielestäni vasemmisto ja sosiaalidemokraatit tekivät natsi-Saksan valtakauden aikana. Se oli vastauksemme: solidaarisuus ja luottamuksen rakentaminen.
Näkökulma muuttui
– Syyrialaisia pakolaisia on muuttanut maahamme monien vuosien ajan, mutta heitä alkoi tulla enemmän hallituksen sanottua, että kaikki syyrialaiset saavat Ruotsista turvapaikan. He siis saavat tulla maahan ilman rajoituksia, Cederin taustoittaa.
– Tilanne on nyt viime kuukausien ajan ollut se, että ihmisiä tulee koko ajan lisää. Moni Suomeen tulija kulkee maamme kautta.
Ruotsiin tuli viime vuonna noin 100 000 pakolaista. Poliittiset puolueet ja tiedotusvälineet ovat suhtautuneet tilanteeseen Cederinin mukaan hyvin.
– Ruotsidemokraatteja lukuunottamatta kaikki puolueet ovat reagoineet erittäin solidaarisesti. Kaikki haluavat toivottaa pakolaiset tervetulleeksi, kaikki puhuvat auttamisesta ja ihmisoikeuksista. Meillä on maine solidaarisena maana ja meillä on auttamisen perinne, Cederin muistuttaa.
Hänen mukaansa median suhtautuminen on ollut osapuilleen samanlaista.
– Viime kesänä, ennen kuin lehdet muuttivat näkökulmaansa, tilanne oli päinvastainen kuin nyt. Lehdet ja poliittiset kommentaattorit puhuivat maahanmuuton ongelmista; oli propagandaa, jonka mukaan maahantuloa tulisi rajoittaa.
Tuota puhetta dominoivat oikeistolaiset. Ruotsissa on vain yksi valtamedia, Aftonbladet, joka ei ole oikeistolainen.
– Aftonbladet on lähinnä punainen media, mutta yleisesti kunnioitettu ja arvostettu.
Mutta miksi lehdet vaihtoivat näkökulmaa?
– Kun uutiskuva hukkuneesta pojasta levisi ja ihmiset reagoivat siihen voimakkaasti, ymmärsivät media ja poliitikot, etteivät pysty hallitsemaan meidän reaktioitamme. Ihmisten enemmistön mielipide siis muutti näkökulmaa.
Työtä ihmisten eteen
Ruotsalaiset ovat aina suhtautuneet positiivisesti maahanmuuttoon, mutta nyt mielipide on yhä vahvistunut. Viime vuonna järjestettiin satakunta mielenosoitusta turvapaikanhakijoiden puolesta. Tukholmassa mielenosoitukset keräsivät 20 000 henkeä, Göteborgissa vielä enemmän.
– Ruotsissa ajatellaan, että kansakunta tekee työtä rauhan ja ihmisten eteen.
Suuri pakolaisten määrä ei Cederinin mukaan ole synnyttänyt rasistista toimintaa.
– Ruotsidemokraateille on ollut hyvin vaikea toimia, puolueen asema on heikentynyt. On selvää, ettei rasismi ole muotia juuri nyt. Se on epäinhimillistä, vaikka vain vuosi sitten oli ok sanoa, että vastustaa maahanmuuttoa.
– Rasismia on ruotsidemokraattien riveissä yhä, ei se niin äkkiä muutu. Mutta he eivät saa puheenvuoroa mediassa, se ei kiinnostaa mediaa.
Dublinin sopimuksen ongelma
– Ihmiset auttavat pakolaisia esimerkiksi Malmön, Göteborgin ja Tukholman asemilla, he kokkaavat ruokaa, lahjoittavat tavaroita ja takkejaan, Cederin kertoo.
– Ja se on tärkeää poliittiselle puolueelle: ei pidä vain puhua tai lahjoittaa rahaa, vaan täytyy toimia itse.
Vasemmistopuolueen ja sen nuorisojärjestön linjaus pakolaisasiaan on selvä.
– Vaadimme, ettei noudateta Dublinin sopimusta, jonka mukaan pakolaisen tulee hakea turvapaikkaa ensimmäisestä maasta, johon saapuu. Ja lisäksi lentämällä pitäisi voida päästä Eurooppaan hakemaan turvapaikkaa ilman henkilöllisyystodistusta tai viisumia. Ruotsiin ja Saksaan pääsee ilman viisumia ja henkilötodistusta. Esimerkiksi kun ihmiset koettavat tulla Suomeen laivalla, se ei käy, Cederin muistuttaa.
Vasemmisto länsinaapurissa haluaa rohkaista kansaa solidaarisuuteen.
– On hyvä, että ihmiset toivottavat pakolaiset tervetulleeksi. Haluamme, että tämä jatkuu senkin jälkeen, kun turvapaikka on saatu. Haluamme solidaarisuuden kestävän kauemmin kuin vain muutaman ensimmäisen päivän.
Cederin korostaa, että rasismia vastaan on taisteltava, mutta on pidettävä huolta, että muistakin poliittisista asioista keskustellaan.
– Tämä puhumattomuus on pääsyy sille, miksi ruotsidemokraattien kannatus on kasvanut. Meidän on pitkällä aikavälillä puhuttava aiheista, jotka ovat tärkeitä suurimmalle osalle ruotsalaisista, ja nämä asiat ovat tärkeitä myös kotoutumisessa. Näitä ovat esimerkiksi sosiaaliturvaan, työllisyyteen ja koulutuspolitiikkaan liittyvät kysymykset.
Läpikulkijoista puhutaan
Nykyinen hallitus Ruotsissa on sosiaalidemokraattien ja vihreiden vetämä.
– Analyysimme mukaan kymmenen viime vuoden aikana sosiaalidemokraatit ja oikeisto ovat lähentäneet kantojaan. Ne ajavat samantyyppistä politiikkaa. Tämä vähentää politiikan kiinnostavuutta, koska ei ole väliä, mitä kansalainen äänestää, tulos on sama, Cederin harmittelee.
Suurin keskustelunaihe Ruotsissa ovat niin sanotut transit-pakolaiset – eivät ne, jotka maahan jäävät. Keskustelua käydään siitä, miten puolueet, valtio ja kunnat voivat auttaa kauttakulkupakolaisia yöpymään ja jatkamaan matkaansa.
Cederin on kuullut maahanmuuttoa vastustavista mielenosoituksista Suomessa.
– Se on kamalaa. Teidän on mietittävä, onko kyse järjestäytyneestä rasismista vai yksilöistä. On selityksiä, miksi ihmiset kääntyvät rasisteiksi ja miksi he organisoituvat. Luulen, että rasismia tulee aina olemaan yhteiskunnassa, ainakin tällaisessa yhteiskunnassa, mutta olennaista on, miten se ilmenee. Se riippuu siitä, miten media kertoo pakolaisista ja miten poliitikot siihen vastaavat.
Hanna Cederinin mukaan tärkeintä on muistuttaa, että kaikki me olemme ihmisiä.
– Pakolaisista pitää puhua ihmisinä, jotka ovat paenneet, jotka ovat väsyneitä ja nälkäisiä, heistä ei pidä käyttää epäinhimillistä retoriikkaa tai sanoa, että tulevat vain meidän sosiaaliavustustemme perässä, Cederin huomauttaa.
– Mutta minulla ei ole vastausta siihen, mitä juuri nyt tulisi tehdä. Onneksi vasemmisto ja rasisminvastainen liike neuvovat, kuinka tilanteeseen tulee puuttua konkreettisella toiminnalla teorioiden ja puheen sijasta.