Reija Stenius

Hotvasa

Nukketeatteritaiteilija ja nukenrakentaja Mira Laineen perustama helsinkiläinen ammattilaisnukketeatteri-työryhmä.

Ryhmään kuuluu nukketeatteritaiteilijoita, teatteri-ilmaisun ohjaajia, muusikoita, suunnittelijoita ja animaattori.

Kuinka ”lutka” sopii sanana valkoisen, keski-ikäisen ja -luokkaisen miehen otsaan?

Muun muassa sitä kysytään aikuisten nukketeatteriesityksessä, joka perustuu Maaria Päivisen romaaniin On nälkä, on jano (Into 2014).

Päivisen teos ei ole mikään kevyt lukukokemus.

Se kertoo matematiikanopettaja Emilia Silvia Grassista, jonka elämä suistuu raiteiltaan; romahduksesta, hirvittävästä kostosta, raivosta, ruumiillisuudesta, ihmiskaupasta ja monenlaisesta vinksahtaneesta vallankäytöstä.

Siinä seksi on vallan ja koston väline. Sen avulla puretaan raivoa. Ollaan samaan aikaan kylmiä ja kovia ja täynnä tunnetta. Miehet ovat lihakimpaleita, pelkkiä välineitä.

Teos rikkoo kielen rakenteita, eikä se muutenkaan asetu ihan perinteisen romaanin kaavaan. Siinä vuorottelevat päähenkilön monologit ja suorasukaiset ja kliseillä leikkivät kuvaukset mies”lutkien” ja heidän naisasiakkaidensa akteista.

Kyseessä on teos, josta luulisi olevan hankala työstää näyttämöversiota. Nukketeatteritaiteilija Mira Laine myöntääkin, että asia vaati pureskelua.

– Mietin pitkään, koska kirja on niin rankka.

Rankat teemat, musta huumori

Aihe tuntui Laineesta kuitenkin niin tärkeältä, että hän halusi tarttua siihen. Laineelle teoksen ytimessä on vallankäyttö monissa muodoissaan.

– Sekä rakenteellinen että verbaalinen vallankäyttö. Sitä kuvataan seksuaalisuuden kautta. Tarinassa myös traumoja ja käsittelemättömien tunteiden hoitaminen tapahtuu seksuaalisuuden kautta.

Laine jatkaa teemojen luetteloa: Ihmisen esineellistäminen ja hyväksikäyttö, ihmiskauppa. Hylkäämiskokemukset, suhde vanhempiin.

– Esineteatteri ja nukketeatteri antaa tällaistenkin aiheiden käsittelyyn hyvät välineet.

Sikiön hahmo ihmettelee esityksessä aikuisten maailman menoa.

Sikiön hahmo ihmettelee esityksessä aikuisten maailman menoa.

Esityksen pohjavireenä on vahvasti nukketeatterin keinovalikoima.

– Olemme kuitenkin hyvin kokeilevalla mielellä liikkeellä. Esityksessä on leijuvia nukkeja ja syötäviä nukkeja. Elävät näyttelijät ja nuket ovat näyttämöllä yhdessä. Mukana on myös animaatiota, nykytanssia ja elävää musiikkia.

Maaria Päivisen tarinan näyttämönä on Helsinki ja Helsinginkatu. Myös Hotvasan esityksessä lavalle rakentuu Helsinginkatu ihmisineen.

Lavastuksena toimivat eri muotoisiin elementteihin heijastetut videoprojisoinnit ja somaattiset eli näyttelijän kehonkieleen vaikuttavat suurikokoiset asut ja päähineet.

Rankoista teemoistaan huolimatta esityksessä on Laineen mukaan myös paljon huumoria.

Sukupuoliroolien nurinkääntäminen ei riitä

On nälkä, on jano -teoksessa totutut käsitykset sukupuolirooleista käännetään päälaelleen.

– Kysymys sukupuolesta tuntuu taas olevan hyvin ajankohtainen. Pohdimme esityksessä aika karnevalistisin keinoin kuinka pitkälle pääsemme perinteisillä sukupuoliasetelmilla.

Laine kertoo halunneensa alussa jopa suojella työryhmän miehiä tarinan rankoilta käänteiltä.

– Mutta he ovat onneksi ihanan valveutuneita ja lähteneet täysillä mukaan.

– Olemme miettineet esimerkiksi raiskausta teatterin näyttämöllä. Naisnäyttelijällehän se on ihan peruskauraa. Olemme kääntäneet senkin toisin päin.

Pelkkä asetelmien muuttaminen ei kuitenkaan riitä. Sukupuolta on tarkasteltava kaksinapaisuutta laajemmin. Laineen mukaan esitys tekee paljon kysymyksiä.

– Onko meille asetetuista naisen ja miehen rooleista enemmän haittaa kuin hyötyä? Onko siinä sosiaalisten sukupuolten normistossa ylipäänsä mitään järkeä?

Millainen on etuoikeutetun aseman ja empatiakyvyn suhde? Voisiko roolien kiepsauttaminen ympäri lisätä katsojan myötätuntoa heikommassa asemassa olevaa kohtaan?

– Emme tarjoa valmiita vastauksia vaan esitämme kysymyksiä, vilpittömästi ja ihmetellen.

Suomen nukketeatterikulttuuri on nuorta

Nukketeatteri mielletään helposti lasten kulttuuriin kuuluvaksi.

Aikuisille tehdyllä nukketeatterilla ei ole samanlaista pitkää traditiota kuin vaikka Tšekeissä ja Venäjällä.

Suomen nukketeatterikulttuuri on nuorta, ja Laineen mukaan katsojia on vielä ”koulutettava”.

– Teen teatteria hyvin visuaalisella otteella ja siksi nukketeatteri sopii minulle hyvin. Nukketeatteri antaa katsojalle enemmän tilaa kuvitella, projektiopinta-alaa enemmän kuin elävä näyttelijä.

 

On nälkä, on jano. Maaria Päivisen romaanista nykynukketeatteriesitykseksi dramatisoinut ja ohjannut Mira Laine.

Kantaesitys 12. maaliskuuta klo 19. Valtimonteatteri, Aleksis Kivenkatu 22, Helsinki. K-18.

Muut esitykset: http://www.hotvasa.fi/esitykset/on-naelkae-on-jano

Hotvasa

Nukketeatteritaiteilija ja nukenrakentaja Mira Laineen perustama helsinkiläinen ammattilaisnukketeatteri-työryhmä.

Ryhmään kuuluu nukketeatteritaiteilijoita, teatteri-ilmaisun ohjaajia, muusikoita, suunnittelijoita ja animaattori.

Kommentit