Miira Rauhamäki

Lapilla oli sotien jälkeisessä Suomessa karu siirtomaan asema. Räikeimmillään tämä näkyi pääosin etelän metsäyhtiöiden muodostaman Pohjolan Voiman sulkiessa Kemijoki-suun voimalaitospadolla vuonna 1949 saadakseen käyttöönsä edullista sähköä. Pato esti lohen pääsyn Kemijokeen ja sen sivujokiin ja vei näin tärkeän osan rantatalojen leivästä.

1960-luvulle tultaessa metsätyö koneellistui ja Lapin laajan maaseudun pientilalliset menettivät tienestinsä. Moni lappilaisperhe joutui muuttamaan työn perässä Ruotsiin saakka. Siinä vaiheessa Suomessa havahduttiin vahvistamaan aluepolitiikkaa ja Lapissa otettiin käyttöön näkyvä vaikuttaminen valtiovallan päätöksiin.

Tuloksia myös saatiin. Kemijärvelle perustettiin sellutehdas vuonna 1965 ja Tornioon Outokummun terästehdas vuonna 1976. Myös eri oikeusasteissa loputtomasti pyöriteltyjen lohikorvauksien maksamiseen tarvittiin karvalakkilähetystöä, joka valtasi oikeusministeriön. Lapin yliopiston perustamiseen Rovaniemelle vuonna 1979 tarvittiin koko maakunnan tukea ja yhtenäistä toimintaa sekä maan korkeimman johdon, eli presidentti Urho Kekkosen tukea.

Nyt kun Lappi on muiden maakuntien tavoin viimein saamassa todellista päätösvaltaa (toivottavasti) omaavan itsehallinnon, maakunta on pahasti hajalla. Se on viime aikoina näkynyt maakunnan kahden sairaanhoitopiirin täysin erilaisissa lausunnoissa Sipilän hallituksen sote-päätökseen, ja nyt viimeksi maakunnan eri osien erilaisessa kannassa koskien Lapin yliopiston esitystä ostaa kaikki Lapin ammattikorkeakoulu Oy:n osakkeet.

Lapin yliopisto pyrki osakkeiden ostoehdotuksella vahvistamaan asemaansa tilanteessa, jossa etelän yliopistoeliitti haikailee paluuta menneeseen, eli vain viiteen yliopistoon.

ILMOITUS

Lapin yliopiston esityksen vaikutuksia ammattikorkeakouluille ei kuitenkaan selvitetty kunnolla. Seurauksena tästä olivat ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden ja henkilöstön katumielenosoitukset Rovaniemellä, Kemissä ja Torniossa. Mielenosoitusten nimikkeenä oli ammattikorkeakoulujen tunnelmista paljon kertova ”Ylikäveltyjen esilletulo”.

Aikaa osakekauppojen vaikutusten laajapohjaiseen selvittämiseen olisi ollut, sillä Sipilän keskustajohtoinen hallitus ei voi Lapista yliopistoa viedä.

Esitinkin Rovaniemen valtuustossa 15.2. kaupunginhallituksen ajaman pikakaupan hylkäämistä ja yliopiston, ammattikorkeakoulujen henkilöstön ja opiskelijoiden sekä Rovaniemen, Kemin ja Tornion edustajien työryhmän perustamista käsittelemään Lapin yliopiston esittämän osakkeiden oston vaikutuksia koko konserniin.

Esitykseni hylättiin Rovaniemen valtuustossa äänin 50–4, tyhjiä 5. Se osoittaa miten kovia asenteet Rovaniemellä ovat.

Kovia ne myös Kemin ja Tornion kuntapolitiikkojen taholla. Kemin kaupunginjohtaja ja Lapin ammattikorkeakoulu Oy:n hallituksen puheenjohtaja Tero Nissinen on lehtilausunnossa suoranuottisesti suositellut Meri-Lapin ammattikorkeakouluja suuntautumaan Ouluun.

Myös Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin äskettäisessä sote-lausunnossa oli suuntana Oulu, kun taas Lapin sairaanhoitopiiri pitää hallituksen sote-esitystä Lapin kannalta toimivana.

Rovaniemi mainostaa itseään ”maakunnan Rovaniemeksi”, mikä pitää muistaa myös päätöksiä tehtäessä. Oulua kumppaniksi kiihkeästi haikailevien kemiläisten kuntapoliitikkojen kannattaa puolestaan miettiä kahdesti, miten iso vaikuttaja Kemi 200 000 asukkaan Oulun kaupungin kyljessä olisi.

Meri-Lapissa kannattaa muistaa myös se, miten kävi Kajaanissa vuodesta 1900 toimineelle opettajakoulutukselle. Ensin se liitettiin 1970-luvulla kauniiden puheiden kera osaksi Oulun yliopistoa, joka muutama vuosi sitten lakkautti opettajakoulutuksen Kajaanissa ja siirsi sen Ouluun.

Myös puolueiden Lapin piirijärjestöjen pitäisi olla huolissaan Lapin hajaannuksesta. Aikoinaan ne vetivät linjaa ja organisoivat yhdessä Lapin liiton kanssa lähetystöjä Helsinkiin ajamaan Lapin asiaa. Nyt maakunnan kannalta tärkeitä sote- ja korkeakoululinjauksia tehtäessä piirijärjestöt ovat olleet hiljaa kuin pissa sukassa. Se on lisännyt ”kuntanationalismia”, jossa eri kunnissa asuvat saman puolueen kuntapäättäjät ovat täysin eri kannoilla ja keskenään riitaisia. Näin ei Lapin asiaa pystytä edistämään.