Yhteiskuntasopimusneuvottelut puristettiin kasaan. Hetken helpotus vaihtui pian suureksi epävarmuudeksi. Hallituksen pakkolakien varjossa saatu neuvottelutulos on kompromissi, johon kukaan ei ole tyytyväinen. Hallitus ja SAK ottivat heti kättelyssä aikalisän päätöksentekoon.
Neuvotteluratkaisu on suuri tulonsiirto palkansaajilta yrityksille. Työnantajien maksut alenevat saman verran kuin työntekijöiden maksut kiristyvät. Vastineeksi toivotaan investointien lisääntyvän, työpaikkojen säilyvän ja uusia työpaikkoja syntyvän työttömille.
Julkisen sektorin työntekijät maksavat muita enemmän. Lomarahojen leikkaus kohdistuu vain naisvaltaiseen julkiseen sektoriin. Yhdessä työajan pidennyksen kanssa tämä merkitsee naisvaltaisen julkisen sektorin työntekijöille satojen eurojen palkanalennusta vuositasolla.
Luottamusta on tai sitä ei ole.
Hyvien tavoitteiden toteutuminen on osittain uskon varassa kaikista laskelmista huolimatta. Suomi elää globaalissa maailmassa, eivätkä talousnäkymät näytä valoisilta. Tätä riskiä ja yrittäjävastuuta siirretään sopimuksella työntekijöille.
Luottamusta on tai sitä ei ole. Nyt sitä ei ole – tai se on heikon langan varassa – etenkin perinteisen ay-liikkeen ja hallituksen välillä. Hallituksen uhkaukset pakkolaeista eivät voi olla jättämättä jälkiä keskinäiseen luottamukseen. Edelleen uhkaavat mittavat leikkaukset. Positiivista on, että työpaikoilla on herätty.
Pakkolakien kautta porvarihallitus oli ottamassa valtaa työmarkkinoilta. Pakkolakien peruuntuminen – jos hallitus nyt pitää sanansa – osoitti todelliseksi seuraukset, ellei ole toimivaa sopimusjärjestelmää.
Riippuisi aina kulloisenkin hallituksen kokoonpanosta, mitä työntekijöiden asioista päätetään. Päätökset tapahtuisivat oikeistohallituksissa ilman kompromisseja työntekijöiden kanssa.
Perinteisesti vasemmistopuolueet ovat puolustaneet työntekijöiden oikeuksia. Tätä roolia ovat hamunneet myös perussuomalaiset. Oikean luontonsa puolue paljasti ajaessaan pakkolakeja kokoomuksen ja keskustan rinnalla.
Jonkinlaisena voittona palkansaajille voi pitää sitä, että hallituksen aikomus lisätä isännän valtaa työpaikoilla lakiteitse on torpattu työmarkkinoiden neuvotteluissa. Työpaikoilla edetään paikallisesti sopimalla työehtosopimusten kautta.
Hallituksen tavoitteena oli saada laki oikeudesta sopia yrityksissä työehtosopimuksia heikommista palkoista ja työajoista. Etenkin kokoomus joutuu nielemään karvaan kalkin.
Tämä hiertää hallituksessa jopa muuta neuvottelutuloksen sisältöä enemmän. Tältä osin oikeistopuolueiden, kokoomuksen johdolla ja Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tukemana, ajama ideologinen tavoite ei toteutunut.
sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi