Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Tulonsiirto työltä pääomalle heikentää julkista taloutta 260 miljoonalla eurolla.

– Tämä on ehdottomasti paras päivä pääministerinä tähän saakka, hehkutti pääministeri Juha Sipilä (kesk.) keskiviikkona työmarkkinajärjestöjen neuvottelutulosta.

Hallitus hyväksyi ratkaisun omalta osaltaan. Sopimuksen syntyminen on nyt enää SAK:sta kiinni. Sen liitot ottavat kantaa asiaan perjantaina. Jos riittävän moni niistä näyttää vihreää valoa, pakkolakien uhka poistuu lopullisesti.

Hallituksessa vallitsi keskiviikkona suorastaan riehakas tunnelma, vaikka todellisuudessa se joutui perääntymään kaikista yhteiskuntasopimukselle asettamistaan tavoitteista. Valtiovarainministeriön laskelmat ovat hallitukselle jumalan sanaa ja sen perusteella harjoitus meni ryskyen kiville.

Ei tule julkiseen talouteen kahden miljardin euron vahvistusta, vaan vain 600 miljoonan, ja tähänkin liittyy VM:n muistion mukaan suurta epävarmuutta.

Ei tule järjestöjen arvioimaa 45 000 työpaikkaa, vaan 2020-luvun alkuun mennessä 35 000 ja vaikutukseen liittyy merkittävää epävarmuutta.

ILMOITUS

Ei tule viiden prosentin alennusta yksikkötyökustannuksiin, vaan runsaat neljä prosenttia, jos kaikki menee nappiin.

Ainoa mikä tulee ilman epävarmuuksia, on 2,5 miljardin euron tasolla oleva tulonsiirto työltä pääomalle, joka kaiken lisäksi heikentää julkista taloutta, vaikka yhteiskuntasopimuksen piti vahvistaa sitä.

VM:n laskelmasta nimittäin ilmenee, että kaikkien työnantajien sairasvakuutusmaksun alennuksen välitön julkista taloutta heikentävä vaikutus on nettona noin 310 miljonaa euroa vuoden 2021 tasolla. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun osittainen siirto palkansaajille puolestaan parantaa julkista taloutta arviolta 20 miljoonaa euroa vuoden 2021 tasolla ja työeläkemaksun siirto työnantajilta palkansaajille 30 miljoonaa euroa.

Tulonsiirto työltä pääomalle heikentää julkista taloutta siis yhteensä 260 miljoonaa euroa. Jos kilpailukykypaketti ei kaikesta huolimatta saa talouteen vauhtia, on sekin summa edessä, kun uusia leikkauksia sorvataan.

Valtio on vähentänyt aiemminkin miljarditolkulla itseltään tuloja yritysten kilpailukyvyn hyväksi. Kun nyt tehdään kaikkien poikkeuksellisena pitämää sopimusta, niin sen soisi pohjautuvan johonkin tutkimustietoon siitä, miten aiempi kilpailukyvyn parantaminen on nostanut Suomen taloutta ja lisännyt investointeja sekä työpaikkoja.

Empiiristä tietoa kyllä on, että ei mitenkään. Ainoa mikä nousee, on osinkopotti.

Miksi Juha Sipilän hallitus kulkee Jyrki Kataisen hallituksen tiellä peruen päätöksiään ja tinkien tavoitteistaan?

Yhteiskuntasopimuksessa se tarttui tarjolla olevaan oljenkorteen välttyä viemästä pakkolakejaan eduskuntaan. Laihan sovun hyväksyminen kertoo, miten huonosti harkittua huonolla työmarkkinatuntemuksella varustetun hallituksen toiminta oli. Jos myös SAK hyväksyy sopimuksen, Sipilä on järjestöjohtajille pullakahvit velkaa siitä, että hän pääsi pälkähästä, jonka oli itse rakentanut.

Kokoomuksen puheenjohtajalle Alexander Stubbille keskiviikon tuuletukset saattoivat olla yhdet viimeisistä. Puolueen kannatus putosi Ylen gallupissa alle 17 prosentin ja sen keskeinen lupaus olla kiristämättä veroja on vakavassa vaarassa. Vaikka hallitus hyväksyi työmarkkinasovun, se ei antanut lupauksia veronkevennyksistä. Jos niitä ei tule, verotus kiristyy, ja siinä on puolueelleen rasitteeksi muuttuneella Stubbilla selittämistä omilleen.

Pääministeri Sipilä kehui keskiviikkona, että jos sopimus pääsee maaliin, Suomi ottaa Ruotsin ja ehkä Saksankin kiinni kilpailukyvyssä vaalikauden aikana.

Voi olla.

Mutta jäävätkö Ruotsi, Saksa ja muut Suomelle keskeiset verrokkimaat jököttämään sen jälkeen paikalleen? Mitä tapahtuu, kun vuorostaan ne ryhtyvät parantamaan omaa kilpailukykyään? Vastaako Suomi ei 24 tunnilla, vaan 24 päivällä lisää palkatonta työtä?

Käynnissä on kilpajuoksu, joka ei lopu ennen kuin kaikki ovat kellarin pohjalla.