Lehtikuva/Roni Rekomaa

Järeiden vastatoimien seuraukset olisivat raskaita paitsi hallitukselle myös Suomen taloudelle, yrityksille ja työntekijöille.

SAK:n hallituksen varapuheenjohtajan Matti Huutolan mielestä maanantain vastaisena yönä valmistuneen työmarkkinasopimuksen sisältö on monella tavalla historiallinen ja raskas työntekijöille. Ensimmäistä kertaa suomalaisten työntekijöiden työehtoja huononnetaan sen sijaan, että ne paranisivat.

Sopimuksen hyväksyminen on Huutolan mukaan kuitenkin kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huono.

– Neuvottelutulosta raskaampana ja ideologisempana näen pakkolait ja työsopimuslain muutokset, joiden todellisena tarkoituksena on heikentää työehtosopimusten yleissitovuutta ja ammattiyhdistysliikkeen asemaa.

Kolmikanta paras tapa

Huutola sanoo työmarkkinahistorian opettaneen, että työntekijöiden edut ja sopimusoikeudet hoituvat parhaiten kolmikantaisesti sopien.

– Historia osoittaa myös, että hallituksen ja eduskunnan puuttuminen työehtoihin aiheuttaa usein epävakautta työmarkkinoilla. Poliittisten virtausten mukaan laaditut työelämän lait muutetaan vain, jos eduskunta on sellainen, että työntekijän tarpeet ja odotukset ovat sille tärkeitä. Se altistaa palkansaajien työsuhteet ja palkat poliittisten voimasuhteiden vaihteluille.

Raskaat seuraukset

Ammattiyhdistysliike pystyy Huutolan mukaan tarvittaessa vastustamaan järjestöllisiin toimin ja poliittisin mielenilmaisuin hallituksen kaavailemia pakkolakeja niin, että hallitus saattaisi perua esityksensä.

– Voisi se johtaa jopa hallituksen kaatumiseen, mikä viimeistään estäisi pakkolakien toteutumisen.

– Järeiden toimien seuraukset olisivat kuitenkin raskaita paitsi hallitukselle myös Suomen taloudelle, yrityksille ja työntekijöille.

Huutola pohtii, onko viisaampaa ottaa pakkolait vastaan ja yrittää vastustaa niitä voimakeinoin vai pitäisikö sittenkin vaihtoehtoisesti neuvotella alakohtainen sopimus toukokuun loppuun mennessä.

– SAK:laisille liitoille kysymys ei ole helppo ja siksi harkinta-aika on tarpeen. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna kilpailukykysopimuksen valitseminen olisi pienimmän riesan tie. Sekään ei ole helppo, mutta kahdesta huonosta vaihtoehdosta se vähemmän huono.