Yhden euron panostus kansalaisopistoihin tuo yhteiskunnalle takaisin 2,2–3,7 euroa. Tähän johtopäätökseen tulee Itä-Suomen yliopiston professori Jyri Manninen tuoreessa esitutkimuksessaan Suomi nousuun sivistystyöllä? – Kansalaisopisto-opiskelun tuottamien hyötyjen taloudellinen merkitys.
Esitutkimus perustuu suomalaisten kansalaisopistojen opiskelijoiden vastauksiin aiemmassa kansainvälisessä kyselytutkimuksessa. Suuri enemmistö vastaajista koki tyytyväisyytensä elämään kasvaneen, sosiaalisten kontaktiensa lisääntyneen sekä elämänhallintansa ja itseluottamuksensa parantuneen. Lähes 80 prosenttia vastasi kiinnittävänsä terveyteensä aiempaa enemmän huomiota.
Kurssit poikivat myös jonkin verran lisäansiomahdollisuuksia sekä edistivät työllistymistä, nykyisessä työssä toimimista tai urakehitystä.
Manninen arvioi hyötyjen talou-dellisia vaikutuksia tiettyjen analyysimenetelmien ja aiemman tutkimustiedon avulla. Esimerkiksi parantuneen elämänlaadun ja elämänhallinnan tiedetään vähentävän mielenterveyspalveluiden kustannuksia.
Tupakoinnin ja alkoholinkäytön vähenemisen kustannusvaikutuksista on tehty tarkkojakin laskelmia. Vapaaehtoistyön lisääntymisen vaikutuksia arvioitiin sen keskimääräisen tuntihinta-arvon avulla ja opiskelumotivaation kohenemista sen aikaansaaman palkkatason nousun kautta.
Säästöt käyvät kalliiksi
Manninen päätyi siihen, että yksi kansalaisopistoihin sijoitettu euro tuottaa 3,4–5,6 euron hyödyn, josta opiskelijan oma osuus on 1,1–1,9 euroa ja yhteiskunnan osuus 2,2–3,7 euroa. Tulokset ovat suuntaa-antavia, ja Manninen aikoo jatkaa aiheen parissa.
Mannisen mukaan aikuisopiskelun hyötyjen selvittely on tärkeää siksi, että taloudelliset argumentit ratkaisevat, kun valtio ja kunnat tekevät määrärahaleikkauksiaan. Manninen kuitenkin epäilee, ettei pitkälle aikavälille ulottuvia hyötyjä huomioida riittävästi.
– Päättäjät hakevat nopeita säästöjä. Tuntuu, että sivistys ja ylipäänsä koulutus on nykyisen hallituksen hampaissa. Suomalaista koulutusjärjestelmää ajetaan nyt esiopetuksesta alkaen tietoisesti alas.
Kansalaisopistojen valtionosuudet pienenivät viime vuonna viidellä miljoonalla eurolla eli noin viidellä prosentilla, ja ensi vuonna vapaasta sivistystyöstä leikataan tällä tietoa kaikkiaan 8,5 miljoonaa euroa. Säästöt juontuvat jo edellisen hallituksen kehyspäätöksestä.
Kurssimaksut nousevat
Tähänastiset leikkaukset ovat johtaneet kurssitarjonnan ja opetustuntien vähenemiseen sekä kurssimaksujen nousuun, kertoo Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen.
– Viime syksynä meille tuli paljon aiempaa enemmän yhteydenottoja ihmisiltä, jotka eivät enää pysty maksamaan kurssimaksuja. Tämä on iso asia, koska lainkin mukaan kurssimaksujen pitää pysyä kohtuullisina, Nuottanen korostaa.
Muutaman kympinkin maksut voivat olla pienituloisimmille liikaa. Mannisen esitutkimuksen mukaan juuri heikoimmassa asemassa olevien opiskelu tuottaa eniten hyötyjä sekä heille itselleen että yhteiskunnalle.
– On surullista, jos niillä, jotka eniten hyötyisivät, ei ole mahdollisuutta osallistua, Nuottanen sanoo.
Kansalaisopistotoimintaan panostaminen olisi ajankohtaista siksikin, että sen on todettu edistävän maahanmuuttajien ja valtaväestön positiivista vuorovaikutusta, jos samalla kurssilla on taustoiltaan erilaisia ihmisiä.
Kansalaisosaaminen vahvistuu
Suomessa on tällä hetkellä 185 kansalaisopistoa. Niissä opiskellaan moninaisia tietoja ja taitoja kielistä valokuvaukseen, kalanperkuusta kuorolauluun. Ne tavoittavat vuosittain noin 650 000 ja vapaa sivistystyö kaikkiaan noin miljoona suomalaista. Vapaaseen sivistystyöhön kuuluvat kansalaisopistojen lisäksi kansanopistot, opintokeskukset, kesäyliopistot ja liikunnan koulutuskeskukset.
Kansan Sivistysliiton Liiton pääsihteeri ja KSL-opintokeskuksen opintojohtaja Anneliina Wevelsiep on vakuuttunut, että yhteiskunnalliset hyödyt ovat huomattavia näissä kaikissa. Tästä on myös aiempaa tutkimustietoa. Vapaaehtoisen järjestötoiminnan hyödyt on arvioitu jopa kuusinkertaisiksi panostuksiin nähden. Opintokeskukset pitävät huolta juuri vapaaehtoisten kansalaistoimijoiden osaamisesta.
– Osataan käydä dialogia, olla eri mieltä rakentavasti ja toimia kansalaisyhteiskunnassa, Wevelsiep kuvailee.