Ensimmäinen suurtapahtuma pidettiin Pariisissa tammikuussa, toinen Berliinissä helmikuun alussa. Pariisissa painottui eurosta eroamisen mahdollisuus ja jopa välttämättömyys. Berliinissä Gianis Varoufakisin johdolla aloitetun DiEM25-prosessin päätavoitteena on sen sijaan demokratisoida EU.
Liput Madridin tapahtumaan loppuivat yhdessä päivässä heti tilaisuuden julkistamisen jälkeen. Tulijoita olisi ollut paljon enemmän kuin mitä mukaan mahtui. Tilaisuus pidettiin kulttuurialueeksi muutetulla laajalla entisellä teollisuusalueella Madridin keskustan lähistöllä.
Kun Varoufakis ja tunnetut vasemmistonimet puhuivat lauantai-aamuna, monet lipullisetkin jäivät pääsalin ulkopuolelle. Samaan aikaan oli useita rinnakkaisia sessioita. Puheet olivat usein innostuneen paatoksellisia ja suosionosoitukset sen mukaisia, vaikka mitään järisyttävän uutta ei kuultukaan.
Madridin konferenssi oli avoin keskustelufoorumi. Joidenkin paikallisten mukaan Podemoksesta on jo tullut aika perinteinen puolue, mutta sen vahva yhteys uusiin sosiaalisiin liikkeisiin näkyi konferenssin ohjelmassa ja puheissa.
Konferenssin idean mukaan kaikki toivotetaan tervetulleeksi samaan joukkovoimaan ja myös puhujissa oli mukana paljon muitakin kuin puolueiden edustajia. Kansalaisjärjestöt ja liikkeet olivat näkyvässä roolissa, Blockupy’sta ja Via Campesino’sta Attaciin ja War on Want’iin.
Demokraattisempaan Eurooppaan
Monissa puheissa ja teksteissä suunnitelma B tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa suunnitelmaa muuttaa Eurooppa demokraattisemmaksi ja sosiaalisesti vastuullisemmaksi, riippumatta siitä, edellyttääkö muutosten aikaansaaminen todellista mahdollisuutta erota unionista – tai ainakin eurosta.
Omassa avauspuheessaan Varoufakis korosti, että jos nykyinen linja ei muutu, EU tulee hajoamaan joka tapauksessa. Vasemmisto ei kykene torjumaan 1930-luvun katastrofin postmodernia toisintoa ellei se liittoudu vihreiden ja sosiaalidemokraattien kanssa. Myös liberaali-demokratiasta huolestuneet konservatiivit pitää saada liikkeeseen mukaan.
Perjantain ja lauantain päätapahtumissa laukut tarkastettiin terrorismin varalta. Suuren osallistujamäärän takia monien tapahtumien muoto asettautui varsin perinteiseen kaavaan. Puhujat puhuivat yleisölle ja yleisön rooliksi jäi esittää muutamia kysymyksiä, usein vain kirjallisesti. Järjestäjät valikoivat mielestään olennaisimmat ja isoimmat kysymykset puhujien vastattavaksi. Aikaa keskusteluun ei jäänyt paljon, ei myöskään panelistien kesken.
Suunnitelmia ja intohimoa
Kuitenkin ohjelmasta löytyi myös vuorovaikutteisempia tapahtumia. Joissakin työpajoissa esimerkiksi harjoiteltiin liikemaailmasta lainattua SWOT-analyysia (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) siten, että lattiatason osallistujat pääsivät aktiivisesti työskentelyyn mukaan. Menetelmä on tuttu myös vasemmistoliiton toiminnasta.
Podemoksen listoilta europarlamenttiin noussut Lola Sánchez vakuutti tammikuussa Pariisissa, että Madridin konferenssi tulee olemaan strateginen ja painottumaan tulevaisuuden tekemisten suunnitteluun. Varsinkin työpajoissa haettiinkin konkreettisia ehdotuksia ja käytiin keskustelua niistä. Toisaalta kuulimme myös monia intohimoisia poliittisia puheita, joissa keskityttiin ensisijaisesti lähimenneisyyden tapahtumiin ja käännyttämään jo käännytettyjä.
Plan B konferenssit ovat myös kiertävä tapahtuma, vähän samalla tavalla kuin maailman sosiaalifoorumista on nähty erilaisia versioita eri puolilla maailmaa. Pariisissa enemmistö konferenssin osallistujista oli ranskalaisia, Madridissa vielä selvempi enemmistö espanjalaisia.
Euroero ei sinällään riitä
Poliittinen prosessi ei kuitenkaan voi olla mikään kiertävä sirkus. Päätöspäivä sunnuntain aiheena oli nimenomaan strategia ja tulevaisuus. Työskentelymuotona oli eräänlainen kansankokous, jossa teema-alueiden vetäjät nousivat lavalle. Miten työ jatkuu ja miten tästä eteenpäin?
Jokaisen temaattisen alueen vetäjä oli kirjoittanut johtopäätökset ja niitä käytettiin keskustelujen pohjana. Monissa luonnehdittiin ongelmaa tai luonnosteltiin seuraavia askelia aika yleisellä tasolla.
Yksi konkreettinen johtopäätös koski Plan B:n ja DiEM25:n näkemyseroja. Madridissa muotoillun sovittelevan kannan mukaan euroero kyllä lisäisi kunkin maan talouspoliittista autonomiaa ja kykyä vastata kriiseihin, mutta erolla olisi myös vakavia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Nyky-EU:ssa uskottava mahdollisuus erota eurosta voi osoittautua edistyksellisen politiikan ehdoksi, mutta ero ei sinänsä ratkaisisi talouden ja demokratian ongelmia tai palauttaisi ”suvereenisuutta” globalisoituneessa maailmassa.
Tarvitaan joka tapauksessa vaihtoehtoinen design siitä, miten yhteiset instituutiot pitäisi järjestää. Kun tavoitteena on demokratia ja sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä kasvu, meillä on jo paljon tietoa siitä, miltä paremmat instituutiot näyttäisivät.
Prosessi jatkuu. Toukokuussa on Euroopan-laajuinen leikkauskuria vastustava toimintapäivä ja kesäkuussa seuraava Plan B konferenssi Berliinissä. Monta muutakin tapahtumaa ja toimintamuotoa on jo sovittu tai suunnitteilla.