Helsingin yliopiston ja sinne kiiruhtavien ihmisten päälle sataa vettä. Päärakennuksen tuorein osa 1930-luvulta muistuttaa Eduskuntataloa: suurta tilaa, tummia portaikkoja. Mittakaavat ovat erilaiset, aikakausi ja arkkitehti samat.
Fabianinkadun puoleinen laajennusosa oli vastikään pystytetty, kun yliopiston rehtori Rolf Nevanlinna vuonna 1942 ryhtyi SS-vapaaehtoistoimikunnan puheenjohtajaksi ja liittyi Suomen Valtakunnan Liittoon. Se oli suomalaisen fasismin historian siihen saakka merkittävin ja onnistunein yritys luoda valtakunnallinen järjestö.
Nyt yliopisto laajentaa hallintorakennustaan viereisessä korttelissa. Päärakennuksen ”uuden puolen” salissa 5 on Suomalaiset fasistit -kirjan julkistustilaisuus. Kolme nuoren polven historiantutkijaa ovat vain hivenen nuorempia kuin Rolf Nevanlinna 70 vuotta sitten.
– Fasismi on myös osa WSOY:n historiaa, kustannuspäällikkö Joni Strandberg sanoo tilaisuuden aluksi ja mainitsee yhtiön kustantamat Horst Wesselin elämäkerran sekä Adolf Hitlerin Taisteluni.
– Fasismi halusi tehdä lopun suomalaisesta oikeusvaltiosta ja demokratiasta, historiantutkija Oula Silvennoinen luonnehtii perään.
Fasismi käy
sivistystä vastaan
Suomalaisten fasistien viimeisillä julkisilla hetkillään synnyttämä Suomen Valtakunnan Liitto houkutti sodan keskellä jäsenikseen muutakin kulttuurin, tieteen ja elinkeinoelämän kermaa kuin Helsingin yliopiston rehtorin.
Aapo Roselius, Oula Silvennoinen ja Marko Tikka selostavat, että liiton tavoitteena oli alistaa korkeakoulut valtion palvelukseen: ohjelmassa vaadittiin ”kuolleen tiedon” opettamisen lopettamista ja painotusta ammattikoulutukseen, kasvatustyöllä tuli olla kristillinen ja kansallinen pohja.
”Linjaus oli lievästi sanottuna ällistyttävä professorikuntaa laajasti riveihinsä koonneelle liikkeelle. Sen tähtäimessä olivat niin klassinen sivistys, humanismin perintö kuin sivistysyliopiston ajatuskin. Niitä ei Suomen Valtakunnan Liiton jäsenten mielestä Uudessa Euroopassa ilmeisesti enää tarvittaisi”, Suomalaiset fasistit -teos toteaa.
Rinnastus oman aikamme budjettipolitiikkaan on ilmeinen.
Puolustusministeri
ymmärtää muiluttajia
Kirja nosti jo ennen julkistustaan myräkän. Tekijät arvostelevat puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) historioitsijan ammatissaan laatimaa Lapuan liikkeen historiaa.
Niinistö kirjoitti vuonna 2003: ”Kun kerran kommunistit halusivat elää sosialistisessa yhteiskunnassa, niin miksei heitä saisi [muiluttamalla] ’auttaa’ sellaiseen pääsemisessä?”
Suomalaiset fasistit -teoksen kirjoittajat arvioivat, että ”Niinistö ei peittele terroria kohtaan tuntemaansa ihailua”, koska hän arvioi: ”Kyyditystoimintaa on sanottu aseettomaksi sissisodaksi. Se oli suoralinjaisella, diplomatiasta piittaamattomalla talonpoikaisjärjellä perusteltua ja usein vielä juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä.”
Niinistö puolustautui blogissaan ja esitti tarkoituksenaan olleen päästää aikalaiset
ääneen ja esittää Lapuan liike oman aikansa ilmentymänä. Vitsi, vitsi.
Julkistustilaisuuden päätteeksi käytävässä on tarjolla kuohuviiniä. Ulkona on pimentynyt, ja hämärä tuntuu sisälle asti. Yliopistolaiset, entiset ja nykyiset, rupattelevat. Vain 70 vuotta sitten näitä käytäviä huuhtoi fasismi.
Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet. Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius. WSOY 2016. 504 s.