Jarmo Lintunen

Vasemmistoliiton uudistaessa ja pestessä kasvojaan perinpohjaisesti ensi kesänä Oulun puoluekokouksessa haluaisin kiinnittää huomion puoluesihteerin suureen merkitykseen puolueelle. Olen itse työskennellyt puolueessa useammassa työtehtävässä ja ollut nyt pitkään tavallinen kenttätason aktiivi, joten katsantokantaa on useammasta näkökulmasta.

Puheenjohtajan ollessa puolueen poliittinen päälinjaaja ja valtakunnanjulkisuuden ykköshahmo vastaa puoluesihteeri siitä maagisesta ja mystisestäkin kenttätyöstä. Hän tekee ehkä raskaimman puoluetyön vastaamalla valtakunnallisen toiminnan valmistelusta.

Puoluesihteerillä on ehkä eniten kädet savessa kaikista politrukeista. Puoluesihteerin pitää samalla uudistaa toimintaa, mutta hänen pitää myös osata pitää kiinni toimivista käytännöistä (niitäkin on) trimmaten niitä parempaan kuntoon.

Hänellä olisi hyvä olla tarvittavat verkostot puolueessa heti työssä aloittaessaan ja olla tarvittaessa esimerkiksi sovittelijana ja sillanrakentajana kenttäväännöissä. Siksi toivon vahvasti, että hyvin tuntemani Risto Kalliorinne lähtisi kisaamaan puoluesihteerin tehtävästä.

Risto on toiminut puolueessa liki jokaisessa tehtävässä piiritasolta valtakunnan tasolle ja hän tuntee politiikan sisällöt ja muodot. Risto taitaa esiintymisen, eivätkä sanat mene solmuun hankalissa tilanteissa, joiden setviminen kuuluu puoluesihteerin jokapäiväiseen toimenkuvaan.

Risto tietää ja tuntee ihmiset jo nyt maakunnissa, kaupungeissa, eduskunnassa, ay-liikkeessä ja muissa puolueissa. Hän kykenee yhteistyöhön pitäen kuitenkin samalla kiinni omista vasemmistolaisista kannoistaan. Risto osaa neuvotella asioita parempaan suuntaan eikä jätä poltettuja siltoja taakseen. Risto osaa johtaa ihmisiä ollen silti samalla yksi tavallisista ihmisistä.

Ristossakin on vikansa, eikä herra ole täysi hippi, mutta melkoinen
maailmanparantaja nyt kuitenkin. Siksi häntä tarvitaan vasemmistoliiton seuraavaksi puoluesihteeriksi.