Espanjan lähes kaksi kuukautta kestäneet, pahoin jäissä olleet hallitusneuvottelut saivat uuden käänteen viime viikolla, kun kuningas Felipe VI antoi vetovastuun vaaleissa toiseksi eniten ääniä saaneen sosialistipuolueen Pedro Sánchezille. Sosialistijohtajalla on kaksi kuukautta aikaa saada uusi hallitus kokoon, ennen kuin laki määrää järjestettäväksi uudet vaalit.
Heti joulukuun 20. päivä pidettyjen vaalien jälkeen eniten ääniä keränneen oikeistopuolueen johtaja Mariano Rajoy ilmoitti yrittävänsä muodostaa hallituksen. Tilanne on espanjalaisittain täysin uudenlainen, koska varteenotettavia puolueita on ensimmäistä kertaa useampi kuin kaksi.
Pääministeriasemansa säilyttääkseen kansanpuolueen (PP) Rajoy kuitenkin päätti, ettei hän ryhdy edes neuvotteluja edeltäviin tunnusteluihin minkään puolueen kanssa ja kieltäytyi kaksi viikkoa sitten tarjotusta hallitusneuvottelijan tehtävästä.
Jos ratkaisua ei löydy kahdessa kuukaudessa, on edessä uudet vaalit.
Tiistaina esiin tulleiden tietojen mukaan kansanpuolue olisi koko ajan tietoisesti tähdännytkin uusiin vaaleihin. Oikeistopuolueen toiminta on ymmärrettävästi herättänyt kiivasta arvostelua muiden puolueiden taholta ja myös kuninkaan on kerrottu paheksuneen Rajoyn taktiikkaa.
Sosialistipuolueen näytön paikka
Kansanpuolueen osoittauduttua haluttomaksi neuvottelujen aloittamiseen tarjoutui historiansa huonoimman vaalituloksen tehneille sosialisteille kullanarvoinen mahdollisuus hallituksen muodostamiseen.
Sosialistipuolueen (eli sosiaalidemokraattien) maanantaina julkaisema hallitusohjelmaluonnos sisältää pitkän listan uudistuksia. Sosialistit muun muassa kumoaisivat kansanpuolueen viime hallituskaudella läpi runnoman työlakiuudistuksen, suitsisivat talouslaman aikana voimakkaasti kasvanutta yhteiskunnallista eriarvoisuutta, palauttaisivat yleisen oikeuden terveydenhuoltoon ja toisivat lisäkeinoja korruption ja veronkierron torjumiseen.
Luontevimmat hallituskumppanit sosialistien rinnalle olisivat ohjelmiltaan monin osin samansuuntaiset Podemos ja perinteinen vasemmistopuolue Izquierda Unida (Yhtynyt vasemmisto), mutta aivan yksinkertaista ei vasemmistokoalitionkaan muodostaminen näyttäisi olevan.
Podemosin johtaja Pablo Iglesias ilmoitti jo viime viikolla kieltäytyvänsä neuvottelemasta Sánchezin kanssa, jos tämä samaan aikaan neuvottelee keskustalaisen Ciudadanosin kanssa.
Sánchez taas on kieltäytynyt asettamasta Podemosia erityisasemaan ja neuvottelevansa hallitusyhteistyön mahdollisuudesta kaikkien perinteiseen puoluepolitiikkaan muutosta tavoittelevien puolueiden, myös Ciudadanosin, kanssa.
Sánchezin tilanne monimutkainen
Sánchez on luvannut saattaa hallitusneuvottelut päätökseen kuukauden kuluessa, minkä jälkeen parlamentti voisi äänestää sosialistijohtajan maan uudeksi pääministeriksi.
Jos puolueet eivät Sánchezin johdolla pääse yhteisymmärrykseen kahden kuukauden kuluessa, määrää laki järjestettäväksi uudet vaalit.
Tämänhetkisten kannatuslukujen valossa vaalitulokset olisivat hyvin samanlaiset kuin joulukuussa: oikeistopuolue saisi edelleen eniten ääniä, vaikkakin kannatus olisikin tippunut viidellä prosenttiyksiköllä. Seuraavina tulisivat sosialistipuolue PSOE, Podemos ja Ciudadanos, joista viimeksi mainittu on eniten kasvattanut suosiotaan joulukuusta.
Vaikka hallitussopu löytyisikin, Sánchez itse on hankalassa asemassa. Liittoutuminen Podemosin kanssa olisi myrkkyä sosialistipuolueen oikealle kallellaan olevalle siivelle ja saattaisi hyvinkin johtaa Sánchezin syrjäyttämiseen puolueen johdosta kevään puoluekokouksessa.
Podemosin jättäminen hallituksen ulkopuolelle voisi puolestaan aiheuttaa uudistuksia peräänkuuluttavien äänestäjien siirtymisen Iglesiasin leiriin, jolloin PSOE:n vaikeudet pysytellä toiseksi suurimpana puolueena kasvaisivat entisestään.
Sánchezilla on siis edessään työläät neuvottelut, joista parhaassakin tapauksessa palkinnoksi saattaa tulla Pyrrhoksen voitto. Ennenkuulumatonta kompromissivalmiutta vaaditaan seuraavina viikkoina kaikilta osapuolilta, sillä Sánchezin olisi keinolla millä hyvänsä pystyttävä kääntämään tämänhetkinen poliittinen epävarmuus dialogiin perustuvan uuden aikakauden hallintokulttuurin voitoksi.