BBC-dokumentti Frankensteinin syntytarina (Frankenstein and the Vampyre: A Dark and Stormy Night, 2014) jäljittää pitkän kantaman omaavaa kirjallisuuden historian lukua. Frankenstein ja vampyyritarustoon liittyvä Dracula kytkeytyvät elävästi tähän päivään.
Kirjailija Miranda Seymour kiteyttää osuvasti: Frankenstein ei ole pelkkä kauhukertomus, vaan hyvin vakava kirja. Häntä komppaavat Margaret Atwood ja Charlaine Harris.
Harrisin mielestä Frankenstein on ensimmäisiä varoituksia siitä, mihin tiede voi pahimmillaan johtaa. Tälle teoksen keskeiselle ajatukselle löytyy tänään monenlaista pohjaa – ajatellaanpa vaikka geenitekniikkaa.
Philip Smithin käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti jäljittää aihettaan seikkaperäisesti. Lähtökohtana olevien päiväkirjamerkintöjen pohjalta asiaa valaisevat asiantuntijoiden haastattelut. Kokonaisuutta elävöittävät näytellyt osuudet. Kaiken takana ovat Geneven-järven rannalla sijaitsevassa huvilassa kesällä 1816 vietetyt kuukaudet.
Isäntänä toiminut runoilija lordi Byron vertautuu myöhempiin rock-tähtiin. Byronin ja hänen vieraidensa Mary ja Percy Shelleyn, sitkeän ihailijan Claire Clairmontin sekä lääkäri John Polidorin illanistujaisissa oli säpinää ja säväreitä moneen lähtöön. Hurjastelijan maineessa ollut isäntä tunnettiin seksin, alkoholin ja huumeiden suurkuluttajana.
Elämyshakuisille nuorille taiteilijoille toistuvat myrsky-yöt tulivat kirjaimellisesti taivaan lahjana: rajut ukonilmat seurasivat toistaan, porukka paneutui niiden ja toistensa lumoihin vauhdittaen tajuntaansa tohtori Polidorin laukun antimilla.
Huipentuma koettiin kesäkuun 16. päivä. Tuolloin Byron luki vierailleen vanhoja kummitusjuttuja, muun muassa Samuel Coleridgen runon Christabel. Tästä sukeutui kisa, jossa kunkin oli tarkoitus luoda oma kauhutarinansa. Loppu on historiaa.
Mary Shelleyn romaanin Frankenstein (1818) taustoitusta kiinnostavampi on Polidorin Vampyyrin (1819) historia. Siinä on osansa sekä aikakauden lääketieteen ja sen opiskelun kauheuksilla että Byroniin kohdistetulla kostolla.
Dokumentissa todetaan, että vampyyritarinoissa on aina jollain tavoin kysymys seksistä. Dracula edustaa aristokraattista turmelusta, hän on kyltymättömän seksinnälkäinen ja hänessä on naisiin vaikuttavaa vetovoimaa.
Näkemystä havainnollistaa maineikkaan Hammer-yhtiön Dracula, pimeyden prinssi (The Horror of Dracula, 1958). Se on kauhuromanttisen goottilaisen studioelokuvan juhlaa. Technicolor loistaa upeimmillaan, lavastus ja puvustus ovat tärkeitä, samoin musiikki. Nimiroolin Christopher Leen jyrähtelyt jäävät kakkoseksi.
Pääosan vampyyritutkijalla (Peter Cushing) on tehoresepti fritsupirun kaatamiseksi: tarvitaan vain päivänvaloa, risti käteen ja tuhti annos valkosipulia.
Veikeää menoa ja symboliikkaa, monessakin mielessä.
Dracula, pimeyden prinssi
Yle Teema la klo 21.00.
Areena 14 päivää.
Frankensteinin syntytarina
Yle Teema ti klo 20.00.
Yle Areena 7 päivää.