Tasavallan presidentti Sauli Niinistön maahanmuuttoon keskittyvä puhe valtiopäivien avajaisissa hämmensi ja herätti enemmän kysymyksiä ja epätietoisuutta kuin antoi vastauksia.
Aikoinaan kansakunnan unilukkariksi ilmoittautunut Niinistö käytti monimielisen ja tulkinnanvaraisen puheenvuoron valtiopäivien avajaisissa. Ei ihme, että politiikan erikoistoimittaja Riikka Uosukaiselta lipsahti Koiviston nimi Niinistön sijaan hänen kommentoidessaan puhetta.
Olin syvästi pettynyt, että Niinistö kuittasi vain parilla kolmella lauseella kriisit, jotka ovat ihmisten hädän takana.
Niinistö puolusti vahvasti eurooppalaisia arvoja ja nykyisenlaista Eurooppaa. Hän asettaa eurooppalaiset arvot ja ”todella hädässä” olevat ihmiset kansainvälisten sopimusten kanssa vastakkain.
Niinistö tulkitsee, että nyt laadittavat kansainväliset ja niihin perustuvat kansalliset säännökset olisivat olennaisesti tiukempia.
Mielestäni eurooppalaisen arvomaailman perusajatuksia on kansainvälisten ja ihmisoikeussopimusten kunnioittaminen ja sitoutuminen niihin. Niinistö raottaa ovea löysemmälle kansainvälisten sitoumusten tulkinnalle. Tässä hänen näkemyksensä poikkeaa edellisen tasavallan presidentin Tarja Halosen ajattelusta.
Niinistön tavoitteena on ”tasapaino”, jossa ”ensinnäkin on turvattava ”eurooppalainen arvoperusta ja järjestys”. Tämä käsitepari kertoo järjestyksen kuuluvan eurooppalaiseen arvomaailmaan.
Vasta toisena on hädässä ja vainon kohteena olevien ihmisten auttaminen. Niinistön näkökulmasta eurooppalaiset arvot ovat myös itsekkäät: niitä ei auteta, jotka ”hakevat parempaa tai tuntevat olonsa ja tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi”.
Niinistö on omissa turvallisuuspoliittisissa seminaareissaan asettanut tavoitteeksi hyvän elämän. Hyvän elämän tavoite ei katoa, vaikka olosuhteet vaikeutuvat.
Olin syvästi pettynyt, että Niinistö kuittasi vain parilla kolmella lauseella kriisit, jotka ovat ihmisten hädän takana. Olisin toivonut hänen voimakkaasti vetoavan Syyrian, Irakin, Afganistanin tai muiden ihmisiä kodeistaan häätävien kriisien ratkaisun puolesta. Nyt hän tyytyi viittaamaan Syyrian sotaan todeten, että osana kansainvälistä yhteistyötä ”mekin toki teemme osamme”.
Presidentin liikkumavara ulkopolitiikassa on rajallinen, mutta arvojohtajana presidentti olisi voinut vedota kriisien ratkaisun puolesta. Nyt tämä viesti oli laimeaakin laimeampi.
Tämän sijaan välittyy viesti kurin ja järjestyksen sekä rajojen ja valvonnan tiukentamisesta.
Niinistö on joutunut kommentoimaan moniselitteistä puhettaan. Hän innostui kirjailija Paretskoin ”tolkun ihmisestä”. Hänen puheestaan syntyi vaikutelma, että hän yritti itsekin ottaa ”tolkun ihmisen” roolin.
Tasavallan presidentti ei vain oikein mahdu tolkun ihmisen rooliin. Hän ei kyennyt kokoamaan kansalaisia vaan pikemminkin hämmentämään puheellaan ilmapiiriä.