Lehtikuva/Vasily Maximov

Venäjän uuden turvallisuusstrategian mukaan kansallisessa turvallisuudessa on kyse kansallisten etujen puolustamisesta, mutta nämä edut määritellään hyvin epäselvästi.

Venäjä hyväksyi vuoden 2015 viimeisenä päivänä uuden kansallisen turvallisuusstrategian, joka korvaa vuonna 2009 julkaistun edeltäjänsä.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijat Katri Pynnöniemi ja András Rácz arvioivat, että edeltäjäänsä verrattuna uusi turvallisuusstrategia korostaa paljon enemmän kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia haasteita, ongelmia ja uhkakuvia.

Vastaavasti mahdollisuudet, myönteiset näkymät ja aloitteet saavat paljon vähemmän huomiota, toteavat tutkijat instituutin julkaisusarjassa keskiviikkona julkaistussa kommentissaan.

Pynnöniemen ja Ráczin mukaan strategian yleissävy viestii maailmankuvasta, joka liioittelee niin uhkia kuin Venäjän asemaa kansainvälisessä politiikassa ja vähättelee yhteistyön arvoa.

Hengellisten arvojen puolustaminen

”Turvallisuusstrategian edustama ajattelutapa on pohjimmiltaan asioihin reagoivaa. Se myös pyrkii jäsentämään kaikki elämän osa-alueet turvallisuuden osatekijöiksi”, kirjoittavat tutkijat.

Heidän mukaansa tämän ajattelun läpileikkaavuutta voi pitää osoituksena vallan keskittymisestä konservatiivisille silovikeille – niille päättäjille, joiden tausta on Venäjän asevoimissa tai turvallisuuspalveluissa.

Strategiassa nostetaan esiin myös perinteisten venäläisten hengellisten ja moraalisten arvojen puolustaminen.

Tämä antaa Pynnöniemen ja Ráczin mukaan ymmärtää, että näiden arvojen – joita ei strategiassa määritellä – vastustaminen tai edes kyseenalaistaminen voidaan määritellä uhkaksi kansalliselle turvallisuudelle. Tämä ei lupaa hyvää liberaalien oppositioliikkeiden toimintamahdollisuuksille.