Yhdysvaltalainen Working Families -puolue sijoittuu vasemmalle demokraattisesta puolueesta.

Kahdelle pääpuolueelle valtaa keskittävä Yhdysvaltain vaalijärjestelmä asettaa vasemmistolaiset vaikeaan asemaan. Working Families -puolue on ratkaissut ongelman taktiikalla, joka sen mukaan on mahdollistanut tärkeiden asiakysymysten läpimenon kaupunki- ja osavaltiotasolla. Toisaalta se on saanut osakseen kritiikkiä opportunismista.

Erityisesti New Yorkissa suhteellisen voimakas Working Families sai alkunsa vuonna 1998, kun ammattiliitot sekä paikallisissa yhteisöissä ja asuinalueilla toimivat järjestöt päättivät perustaa koalitiopohjaisen puolueen.

Puolueen toisena kansallisena puheenjohtajana toimivan Robert Masterin mukaan puolueen nimen valinnassa pyrittiin välttämään viittaamista luokkiin, joista puhuminen on edelleen tabu Yhdysvalloissa.

Puolue käyttää hyväkseen fuusioäänestys-vaalitapaa.

– Working Families tuo mielleyhtymän luokkiin viittaamatta siihen suoraan. Nimestä päätettäessä teimme tarkkaa taustatyötä ja kysyimme potentiaalisilta äänestäjiltä heidän mielipidettään.

– Se myös kuulostaa keskusteluissa hyvältä olla työtätekevien perheiden asialla, toteaa Berliinissä Die Linken vieraana ollut Master.

ILMOITUS

Jatkuva feissaaminen

Sekä Die Linkelle että suomalaiselle vasemmistolle on kiinnostavaa Working Families -puolueen todella vahva panostus jalkatyöhön sekä aktiivinen ja jatkuva feissaaminen.

– Meillä on aina käynnissä feissauskampanja, joka liittyy yksittäiseen kysymykseen, vaaleihin, jäsenhankintaan tai varojen keräämiseen, kertoo puolueen kampanjaorganisaattori Peter Ho Kim.

– Tärkeintä pohjatyötä on toimia paikallisten yhteisöjen omien organisaatioiden kanssa yhteistyössä asiakysymyksiin liittyvissä kampanjoissa. Kierrämme esimerkiksi lähiöissä pyytämässä ihmisiä soittamaan paikalliselle edustajalleen minimipalkan nostamiseksi. Aktiiveillamme on mukanaan puolueen matkapuhelimia, joilla asukkaat voivat heti soittaa edustajille.

Koska puolueen mahdollisuudet oman edustajan läpi saamiseksi ovat vaalitavan vuoksi minimaaliset, on taktiikkana nostaa esiin asioita sekä tukea puolueen tavoitteisiin nähden hyviä ehdokkaita.

Working Families käyttää hyväkseen esimerkiksi New Yorkissa käytössä olevaa fuusioäänestys-vaalitapaa, joka antaa useille puolueille mahdollisuuden tukea samaa ehdokasta.

– Lupaamme tukemme sekä jäsentemme ja tukijoidemme ääniä vaihtokauppana meille tärkeiden asioiden ajamisesta, ilmaisee asian yksinkertaisimmillaan Master.

– Tarkoituksenamme on saada aikaan demokraattipuolueen sisälle ”hyvistä tyypeistä” koostuva fraktio, joka ajaa esimerkiksi kattavampaa terveydenhuoltoa ja minimipalkkojen nostamista.

Pitkäjänteistä työtä

Master kertoo sairausajan palkkaan keskittyvästä kampanjasta esimerkkinä pitkäjänteisestä työstä.

– Suomalaiselle saattaa vaikuttaa ennenkuulumattomalta, mutta 50 prosenttia amerikkalaisista työntekijöistä ei saa lainkaan palkkaa sairausajaltaan. He voivat jopa saada potkut, jos eivät tule töihin sairainakin. Sairausajan palkan saaminen osavaltioiden lakeihin onkin yksi tärkeimmistä kampanjoistamme.

– Jos vaikkapa osavaltion seuraavat vaalit ovat vuonna 2018, aloitimme tärkeissä vaalipiireissä ovelta-ovelle-kampanjoinnin jo 2015 kertomalla sairausajan palkasta. Vuonna 2016 ryhdymme paikallisten organisaatioiden kanssa yhteistyön paikallisten kysymysten ratkaisemiseksi, ja vuonna 2017 rupeamme kampanjoimaan puolueemme näkyvyyden parantamiseksi.

– Kun demokraattien ja republikaanien kampanjoijat lähtevät liikkeelle puoli vuotta ennen vaaleja, kertovat kaikki paikalliset heidän tärkeimpiin valintakriteereihinsä kuuluvan sairausajan palkan ongelmien korjaamisen. Tämä antaa meille hyvät neuvotteluasemat.

Puolueen tähtäimessä ovatkin juuri äänestysalueet, joissa demokraattien ja republikaanien kannatus on lähes tasoissa, ja joissa puolue voi toimia vaa’ankielenä tavoitteidensa toteuttamiseksi. Toinen keino on vaikuttaa kongressiehdokkaiden valintaan demokraattisen puolueen esivaaleissa.

Sandersin tukena

Fuusioäänestäminen ei kuitenkaan ole sallittua suurimmassa osassa Yhdysvaltain osavaltioita, eikä Working Families -puolueella ole koko maan kattavaa toimintaverkostoa.

– Työväestön organisoituminen on Yhdysvalloissa hyvin vaivalloista ja vaikeaa. Meillä ei ole työväenluokkaista kulttuuria tai organisaatioita. Toisaalta meidän toimintatapamme pohjautuvat voimakkaasti mustien ihmisoikeustaistelijoiden toimintatapaan yhteisöissä, eikä tätä perinnettä ole Euroopassa.

Master sanookin, että nurinkurisesti Euroopassa näyttävät olevan vahvat työväenluokkaa puolustavat organisaatiot, jotka kärsivät jalkatyön puutteesta – Yhdysvalloissa taas voimakkaaseen jalkatyöhön nojaavat heikot organisaatiot.

Working Families päätti joulukuussa, että se tukee presidentinvaaleissa Bernie Sandersia. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun puolue valitsi suosikkiehdokkaan presidentiksi.