Brittiflmi Syvänsininen meri (The Deep Blue Sea, 2011) tapahtuu 1950-luvun alun sodanjälkeisen säännöstelyn aikaisessa Englannissa. Epookki on lavastettu leffan ”pari piirua realismin tuolla puolen” -hengen mukaisesti. Kaikesta on puutetta, naispäähenkilön elämässä rakkaus on karkuteillä.
Vanhempi mies, nuori vaimo ja rakastaja -kolmioasetelmasta nähdään kliseet mallikkaasti kiertävä esitys siitä, miten parisuhde tukahduttaa herrasväen parissa.
Kun ollaan tietyssä pisteessä, rakkaus on paskan pyyhkimistä ja lakanoiden vaihtoa. Repliikki tulee ohimennen, mutta se iskee lujaa: rakastetusta kumppanista on vuosien myötä tullut voimia vaativa huollettava.
Ohjaaja Terence Daviesin tausta (työväenluokkainen koti, katolinen koulu) tuntuu antaneen hedelmällisen perustan sukeltaa pohjana olevan Terence Rattiganin näytelmän kouriintuntuvan porvarilliseen maailmaan.
Tarina etenee nautittavan ”oopperamaisesti” ja ikään kuin lievästi hidastetuin kierroksin. Syynä se, että nainen kärsii: kun on paha olla, niin aika tuntuu liimautuvan paikoilleen.
Piirre tuntuu ja näkyy myös näyttelijätyöskentelyssä, niin punnitusti lausutuissa repliikeissä, ilmeissä kuin koko fyysisessä läsnäolossakin. Tämä koskee erityisesti Rachel Weiszin roolityötä. Sitä sävyttää naispäähenkilön jonkinlainen eroottinen kestohämmennys.
Syvänsininen meri. Yle Teema perjantaina 8.1. klo 21.45