Matti Ronkainen

Uudenlainen kyläyhdistysten vetämä vesiensuojeluhanke Pohjois-Karjalassa kunnostaa turmeltunutta Jukajoen valuma-aluetta. Kunnostustoimista on saatu jo rohkaisevia tuloksia, ja hanke on noteerattu myös kansainvälisesti.

Normaali kansalaistoiminta nostaa esiin ongelmia ja vaatii viranomaisilta toimia. Kontiolahtelaisen Selkien ja joensuulaisen Alavi-Jukajärven kyläyhdistykset eivät tyytyneet siihen vaan ryhtyivät itse toimiin.

– Paikallinen aktiivisuus on ollut avainasemassa. Viranomaistoimia olisi saanut odottaa. Meillä on muutenkin vesiensuojelu lapsenkengissä, sanoo Alavin kyläaktiivi Kalevi Hämäläinen.

– Yhteistyö ja halu tehdä on tärkeää. On ollut myös tomera vetäjä, joka tarvittaessa potkii muita persuuksille, Hämäläinen jatkaa ja viittaa Selkien kyläpäällikkö Tero Mustosen rooliin.

Kuolleet kalat herättivät asukkaat

Kauan sitten ja peräti kolmesti tehdyt järvenlaskut, vuosikymmeniä jatkunut turpeennosto sekä metsäojitukset ovat pilanneet järven ja joen veden.

Vuonna 2010 joessa lillui kuolleita kaloja, mikä herätti asukkaat. Laboratorion kysymys ranta-asukkaan kaivon veden laadusta sävähdytti: mistä kaivoksesta tämä näyte on otettu?

Vapo lopetti turpeennoston Linnunsuolla ja luopui sovulla kaavaillusta Vehkasuon alueesta, kun kalakuolemat näyttivät menevän sen piikkiin. Yhtiö rakensi – monien mielestä imagosyistä – 2012 alueelle laajan kosteikon, josta sittemmin on kehkeytynyt lintujen ja bongarien paratiisi.

Kylien Leader-hankkeella rakennettiin pienehkö kosteikko Ruukkisuolle ja ammattikorkeakoulun opiskelija teki opinnäytetyönä suunnitelman alueen vesiensuojelutoimista. Kahden yliopiston väkeä ahersi alueella ja näin saatiin arvokasta tietoa.

Perinne- ja tieteellinen tieto yhteen

Erityisenä ja merkittävänä osana hanketta käynnistyi perinnetiedon keruu. Tero ja Kaisu Mustonen kiersivät nauhureineen ja haastattelivat ikänsä alueella asuneita.

 Jukajärven alueen vesiensuojelutöitä valvova Otso metsäpalvelujen esimies Janne Raassina, hankkeen vetäjä Tero Mustonen ja aktiivi Kaisu Mustonen ovat tyytyväisiä tähänastisen työn tuloksiin. Lisää ponnisteluja ja rahoitustakin tarvitaan, jotta tavoitteena oleva taimenkanta saataisiin takaisin järveen.


Jukajärven alueen vesiensuojelutöitä valvova Otso metsäpalvelujen esimies Janne Raassina, hankkeen vetäjä Tero Mustonen ja aktiivi Kaisu Mustonen ovat tyytyväisiä tähänastisen työn tuloksiin. Lisää ponnisteluja ja rahoitustakin tarvitaan, jotta tavoitteena oleva taimenkanta saataisiin takaisin järveen.

– Saimme havaintoja ja muistitietoa miltä alue näytti jopa 1910-luvulla. Ei ole toimittu ylhäältä alas. Perinnetieto on yhdistetty tieteelliseen tietoon, Mustonen toteaa.

Kylien väkeä on näin osallistettu ja aktivoitu. Hanke ei ole vain joidenkin suojelu- ja ympäristöaktivistien puuhaa.

Valuma-alueen tilasta ja taustoista on tuotettu tutkimuksiin ja muistitietoon perustuvaa materiaalia ja työ on huomioitu kansainvälisesti.

Vuonna 2014 hanke pääsi YK:n ympäristöohjelma UNEP:n parhaiden käytäntöjen listalle. Keväällä se sai eurooppalaisen Energy Globe -tunnustuksen. Amerikkalainen filmiryhmä on kuvannut hanketta dokumenttiin, joka esittelee vastaavanlaisia toimia eri puolilla maailmaa.

Vaikka järven ja joen kunnostuksessa on otettu takapakkiakin – komissio ei myöntänyt sille suomalaisten EU-toimijoiden ”lupaamaa” Life-rahoitusta – kylillä ei ole lannistuttu. Viime keväänä varmistui uuden vaiheen jatkorahoitus Pohjois-Karjalan ely-keskuksen, Joensuun kaupungin ja Kontiolahden kunnan tuella.

Yli sata suojelurakennetta

Nyt Kissapuron alueelle tehdään toistasataa erilaista suojelurakennetta: kosteikkoja, pohjapatoja, laskeutusaltaita, pintavalutuskenttiä. Puro tuo valtaosan järveen tulevasta vedestä ja kuormituksesta – happamuutta ja kiintoaineita, esimerkiksi rautaa ja mangaania.

– Vasta sitten, kun järveen tuleva kuormitus on hallinnassa, voidaan järviallas ja jokiuoma saada kuntoon, Mustonen korostaa.

Tuoreet mittaustulokset rohkaisevat.

– Ruukkisuon kosteikko toimii. Veden happamuus on vähentynyt radikaalisti. Tulokset ovat hyviä tai jopa erinomaisia, kertoo Karelia ammattikorkeakoulun limnologi Tarmo Tossavainen.

Töitä tehdään pääasiassa yksityisten maanomistajien mailla.

Metsätalousyrittäjä ja puuntuottaja Vesa Antikaisen 70 hehtaarin tilalla on iso ojitusalue. Sinne kohdistuu monenlaisia suojelurakenteita.

– En halua, että minun mailta tuleva vesi pilaa järveä. Ojitukset on tehty, jotta puu kasvaa paremmin ja nämä suojelurakenteet eivät haittaa metsätaloutta, päinvastoin, itsekin muun muassa pohjapadon Kissapuron yhteen uomaan rakentanut Antikainen sanoo.

Valtaosa maanomistajista kuten alueella metsää omistavat yhtiötkin ovat hankkeessa aktiivisesti mukana, osarahoittajinakin. Pidemmän tähtäimen tavoite on, että vuoteen 2025 mennessä Jukajärven vesistöön voidaan palauttaa sieltä hävinnyt järvitaimenkanta. Se edellyttää, että nyt käynnissä oleva vuoteen 2017 jatkuva hanke löytää uutta rahoitusta järvialtaan ja jokiuoman kunnostukseen.