Naomi Klein
Kanadalainen Naomi Klein, 45, tuli tunnetuksi kirjallaan No Logo (1999).
Hänen toinen pääteoksensa oli Tuhokapitalismin nousu (The Shock Doctrine, 2007).
”Pelkäämme, että kriisin todellisen mittakaavan hyväksyminen muuttaa kaiken. Ja olemme oikeassa.” (Naomi Klein)
Asiakirjallisuuden supertähti Naomi Klein ei omien sanojensa mukaan pitkään aikaan suhtautunut riittävällä mielenkiinnolla ilmastonmuutokseen. Yksi keskustelu huhtikuussa 2009 muutti sen – ja samalla muuttui kaikki.
Klein ryhtyi intohimoisesti perehtymään asiaan. Sen tuloksena ilmestyi viime vuonna englanniksi teosjärkäle Tämä muuttaa kaiken, joka marraskuussa julkaistiin suomeksi.
Klein kirjoittaa, että ainoa historiallinen vertailukohta ilmastonmuutoksen mittakaavalle on kylmän sodan aikainen pelko ydintuhosta. Se kuitenkin olisi edellyttänyt geopolitiikan hallitsematonta kärjistymistä. Ilmastonmuutos sen sijaan ajaa ihmiskunnan mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuhoon, jos jatketaan entiseen tapaan.
Sääntelemätön kapitalismi on syy
Ilmastonmuutoksesta on puhuttu jo neljännesvuosisata. Silti päästöt ovat vain jatkaneet kasvuaan.
Mikä meitä siis vaivaa, kysyy Klein. Hän hylkää riittämättöminä selitykset, joiden mukaan vika on ihmisluonnossa, ei ole tyydyttäviä teknisiä ratkaisuja tai on liian vaikea saada kaikki maailman valtiot sopimaan tarvittavista toimista.
Kirjan ydin ovat lauseet: ”Päästövähennysten edellyttämiä asioita ei ole tehty, koska ne olisivat ristiriidassa sääntelystä vapautetun kapitalismin kanssa. Se puolestaan on ollut hallitseva ideologia koko sen ajan, kun olemme etsineet tietä ulos ilmastokriisistä.”
Koska talousjärjestelmämme ”on sodassa planeetan kanssa”, mikään näpertely ei kelpaa ratkaisuksi. Vallitseva uusliberalistinen ideologia ei kuitenkaan suvaitse tarvittavaa suunnittelua ja hallinnointia.
Klein käsittelee laajasti ”maagista ajattelua”, jonka mukaan hyvää tarkoittavat ympäristömiljardöörit voisivat pelastaa meidät tai sen voisi tehdä utopistinen teknologia kuten avaruuspeilit.
Hän suomii ankarasti myös monia ympäristöjärjestöjä, jotka hukkasivat vuosikymmeniä yritykseen ”sovittaa yhteen ilmastokriisiä ja sääntelemätöntä markkinataloutta”.
Kleinin esimerkit ovat täällä melko tuntemattomia suuria yhdysvaltalaisia järjestöjä kuten Conservation International, Conservation Fund tai The Nature Conservancy, joka itse pumppaa öljyä suojelualueelta.
Muutenkin Kleinin materiaali on etupäässä Pohjois-Amerikasta. Se ei ole kirjan ydinsanoman kannalta vakava puute, mutta kaventaa jonkin verran perspektiiviä.
Ilmastonmuutos on suuri mahdollisuus
Ilmastonmuutos on kuitenkin Kleinille uhan ohella myös suuri mahdollisuus. Koska tarvittava muutos on radikaali, sen myötä voidaan ratkaista muitakin ongelmia.
Mikään automaatti tämä ei ole. Ilmastonmuutosta voidaan hillitä myös toimilla, jotka vain vauhdittavat varallisuuden siirtymistä rikkaimmalle yhdelle prosentille.
Mutta parhaimmillaan ilmastokriisiin puuttuminen voi parantaa elämänlaatua, pienentää kuilua rikkaiden ja köyhien välillä, luoda uusia hyviä työpaikkoja ja vahvistaa kansalaislähtöistä demokratiaa. Tähän kaiken muuttamiseen liittyy kirjan nimi.
Kleinin mukaan vastaliikkeillä täytyy olla visio ja strategia. Niitä hän ei kuitenkaan itse esitä, ei ainakaan kovin selkeästi. Erityisesti epäselväksi jää, mikä on Kleinin visio kovasta ytimestä eli talousjärjestelmästä.
Tämä on luultavasti vain hyvä asia. Liian yksityiskohtainen tulevaisuuden rakentelu voisi syödä pohjaa kirjan vahvuudelta, joka on taudinkuvaus ja ilmastokriisin kytkeminen politiikkaan.
Toivon kipinä joukkoliikkeissä
Klein katsoo ilmastokokousten epäonnistuneen edistymisessä. Paljon puhuttua kahden asteen tavoitetta hän pitää ”läpikotaisin politisoituneena kompromissina”, jolla pikemminkin pyritään minimoimaan taloudelliset häiriöt kuin suojelemaan mahdollisimman suurta ihmisjoukkoa.
Kleinille muutoksen subjekti ovatkin joukkoliikkeet. Ei tarvita välttämättä uusia joukkoliikkeitä, vaan ilmastokriisi voi olla katalysaattori ja liikkeitä kokoava tekijä.
Klein näkee monissa paikallistason liikkeissä merkkejä siitä, että muutos on jo tapahtumassa. Hän käyttää historian suuria kansanliikkeitä, kuten orjuuden lopettamista ja rotusorron kumoamista esimerkkeinä siitä, että tavalliset kansalaiset voivat muuttaa politiikan esityslistaa.
Kleinin mukaan Tämä muuttaa kaiken on hänen optimistisin kirjansa. Hänestä olisi typerää antaa periksi ja sanoa vain, että taistelu ilmastonmuutosta vastaan on jo hävitty.
Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken. Kapitalismi vs. ilmasto. Into 2015. Suom. Teppo Eskelinen, Kaj Lipponen ja Henri Purje. 619 sivua.
Naomi Klein
Kanadalainen Naomi Klein, 45, tuli tunnetuksi kirjallaan No Logo (1999).
Hänen toinen pääteoksensa oli Tuhokapitalismin nousu (The Shock Doctrine, 2007).
”Pelkäämme, että kriisin todellisen mittakaavan hyväksyminen muuttaa kaiken. Ja olemme oikeassa.” (Naomi Klein)