Pariisin maanantaina alkaneen ilmastokokouksen kiperin asia on ilmastosopimuksen oikeudenmukainen toteuttaminen.
– Siellä on päätettävä, millä ehdoilla ja kuinka paljon kaikki teollisuusmaat rahoittavat kehitysmaiden päästöjen torjuntatoimia, STTK:n pääekonomisti Ralf Sund kertoo.
Kööpenhaminan vuoden 2010 ilmastokokoukseen osallistunut Sund totesi kokouksen jälkeen, että “torsoksi jäi”. Sittemmin ilmastokokouksia on pidetty Meksikossa, Durbanissa ja Varsovassa.
– Ne ovat olleet lähinnä välikokouksia, mutta ilmastonmuutoksen torjuntatoimissa on edistytty koko ajan.
Esimerkiksi päästöjen mittaamiseen on Sundin mukaan saatu yhdenmukaisuutta ja tavoitteetkin ovat täsmentyneet.
– Kööpenhaminan kokouksen jälkeen on kansainväliseltä tiedeyhteisöltä (IPCC) tullut myös päinvastaisia, hälyttäviä uutisia, joiden mukaan ilmastonmuutos on ollut nopeampaa kuin oli ajateltu.
Kultapossukerholta kaivataan solidaarisuutta
Myös Suomelle tärkeässä hiilinieluasiassa on Sundin mukaan edetty. Hiilinielu tarkoittaa metsiä, jotka sitovat hiilidioksidia.
– Suomella on isot metsävarat ja me hakkaamme niitä vähemmän kuin metsä kasvaa. On mietittävä ja sovittava, missä määrin hiilidioksidinielumme kasvu voidaan laskea Suomen eduksi, Sund sanoo ja vertaa Suomen tilannetta sademetsäalueisiin.
– Siellä hakataan huomattavasti enemmän kuin metsät kasvavat. Siksi heidän pitää olla muuten tehokkaampia ilmastotoimissaan.
Sund puhui jo viisi vuotta sitten Kööpenhaminan kokouksen jälkeen solidaarisesta ilmastopolitiikasta ja ajaa samaa asiaa edelleen.
– Tarvitaan oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa. Teollisuusmaat ovat kasvattaneet elintasoaan polttamalla hiiltä ja öljyä, minkä seurauksena ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut.
Nyt kun kehitysmaat yrittävät kasvattaa omaa elintasoaan samalla tavalla, teollisuusmaat sanovat niille, että stop tykkänään.
– Ilmastosäännöksiä tehtäessä olisi oikeudenmukaista, että me kultapossukerholaiset tukisimme kehitysmaiden ilmastoinvestointeja.
Ilmastonmuutos on edunvalvontakysymys
Teollisuusmaat aikovat tukea kehitysmaita rahalla.
– Vuoteen 2020 mennessä puhutaan sadasta miljardista dollarista, mutta summasta ei enää riidellä. Enemmän kinataan siitä, millä mekanismilla raha kehitysmaahan menee, mihin sitä voidaan käyttää, miten käytöstä raportoidaan ja miten käyttöä kontrolloidaan.
– Teollisuusmaat Suomi mukaan lukien haluavat, että joka ikinen kehitysmaiden ilmastopolitiikkaan annettu miljoona käytetään vain ilmastonmuutoksen torjuntaan. Pitää olla myös mitattavissa, että annettu tuki tuottaa sen hyödyn, mikä on tarkoitus.
Maailman palkansaajilla on Sundin mukaan Pariisin kokouksesta kaksi tavoitetta: Kunnianhimoinen, kaikkia maailman maita sitova ilmastosopimus ja palkansaajien oikeudenmukaiset työstä työhön siirtymät.
– Siirtymät ovat ay-liikkeelle puhdas edunvalvontakysymys. Ilmastonmuutos tulee muuttamaan toimialoja, ja jotkut ammatit ja toimialat kuolevat kokonaan pois. Niiden tilalle syntyvillä uusilla aloilla on tärkeää huolehtia, että siirtymät työstä työhön voisivat tapahtua mahdollisimman oikeudenmukaisesti.