Aino-Kaisa Pekonen kirjoitti Viikkolehden kolumnissaan (KU 13.11.) muun muassa, että ”Vasemmistoliiton tavoitteena on ollut saada Suomeen kolmiportainen hallinto: kunnat, aluehallinto ja valtio. Jokaisella tasolla olisi suorilla vaaleilla valittu parlamentti sekä verotusoikeus”.
Kaikki, myös toiminnot ja hallintorakenteet, ovat tietenkin aikasidonnaisia. Se, mikä oli relevanttia monta vuosikymmentä sitten, ei ehkä nykyään ole enää niin tavoiteltava asiantila. Monet vuodet kaupunkiseudut Suomessa ovat voimistuneet ja vähäväkisemmät reuna-alueet heikentyneet.
Hallinnon uudistustakin on kehitelty keskuskaupunkien vetovoimaisuuteen vedoten. Valtion tehtävänä on ollut tasoittaa alueellisia eroja. Maakuntien rooli on ollut sekava ja osin syrjässä rakenteellisista uudistuksista keskusteltaessa.
Vasemmistoliiton piirikokouksessa Annika Lapintiekin muisteli jo SKDL:n kannattaneen ajatusta jonkinasteisesta ”maakuntahallinnosta”. Tarvitaanko ylipäätänsä viisimiljoonaisessa Suomessa niin sanottua väliportaan hallintoa? Entä onko verotusoikeuksineen ja kansalaisten vapailla vaaleilla valittu maakuntien hallintoelin välttämätön hoitaaksemme kansalaisten
tarvitsemat palvelut. Kuntien palvelut ja päätöksenteko vähenevät, mutta eivät poistu. On suuri vaara, että ainakin kokonaiskustannukset nousevat.
Kysynkin nyt, milloin ja mikä vasemmistoliiton päätöksentekoelin päätöksen on tehnyt. Kauan politiikassa toimineena ainakin minulle tämä oli tuntematon asia. Vai liittyykö tämä nyt sote-uudistuksen yhteydessä tehtyihin vasemmistoliiton kannanottoihin?