Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki koetti perustella puoluehallituksen päätöstä järjestää neuvoa-antava jäsenäänestys puolueen puheenjohtajasta (KU 13.11.). Liekö ollut yhtenä syynä Järvi-Oulun Vasemmisto -puolueosaston vaatimus puoluehallitukselle päätöksen perumisesta. Se hämärtää – etten sanoisi loukkaa – puoluekokousedustajien päätösvaltaa.
Suuri osa puoluekokousedustajaksi haluavista ja edustajiksi valittavista haluaa olla päättämässä sääntöjen mukaisesti puoluejohdon valinnasta.
Paavo puolustelee päätöstä muun muassa jäsenten suorien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisellä. Suoria toimintamahdollisuuksia puolueen jäsenillä on omissa puolueosastoissaan vaikka millä mitalla, muun muassa puoluekokousedustajaehdokkaiden asettamisessa.
Suoria toimintamahdollisuuksia puolueen jäsenillä on vaikka millä mitalla.
Paavon perustelu järjestää jäsenäänestys uusien jäsenten hankkimiseksi on lievästi sanoen hieman outoa puolueen jäseniä kohtaan: tulkaa äänestämään puheenjohtajaa puolueelle, jonka jäseniä ette vielä ole, kuuluu kutsu. Vertaus brittien labourin jäsenäänestykseen ontuu, koska siinä valittiin puheenjohtaja eikä vain ”neuvottu”. Sitä paitsi labour joutuu aika ajoin erottamaan näin liittyneitä trotskilaisia ja muihin kuppikuntiin kuuluvia jäseniään.
Neuvoa-antavaa jäsenäänestystä on syystä kritisoitu näennäisdemokratiana, kun puoluekokouksella kuitenkin on päätösvalta puheenjohtajasta, kirjoitti Paavo. Puoluehallitus pitää Paavon mukaan tätä ongelmana. Siis mitä? Sitäkö, että puoluekokous sääntöjen mukaan valitsee puheenjohtajan? Onko vasemmistoliitto tehnyt lakialoitetta yhdistyslain muuttamiseksi, niin että se mahdollistaisi yhdistyksen, jollainen puoluekin on, puheenjohtajan valitsemisen jäsenäänestyksellä vai onko se vain sitä mieltä?
Demokratia maksaa ja saakin maksaa, mutta pitääkö näennäisdemokratiasta maksaa niin paljon kuin jäsenäänestys maksaisi?