Politiikassa on tärkeää, että valtaa jaetaan eikä valta-asemiin takerruta kiinni. Puolueiden pitää uudistaa jatkuvasti toimintatapojaan vastaamaan ajan henkeä. Muutokset eivät tapahdu vain toiminnassa ja politiikan tekemisen tavoissa, myös puolueen kasvojen pitää aika ajoin vaihtua.
Minut valittiin Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi keväällä 2001. Olen siitä lähtien ollut mukana puoluehallituksen toiminnassa Vasemmistonuorten edustajana, jäsenenä, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana, ensi kesäkuussa 15 vuoden ajan. Se on reilusti yli kolmasosa elämästäni.
Puheenjohtajana olen ensi kesäkuussa ollut seitsemän vuoden ajan. Nykyisistä puoluejohtajista vain Timo Soini on toiminut pidempään puheenjohtajana: 18 vuotta.
Olen puolueen uskollinen soturi aina.
Tulin kolme vuotta sitten valituksi kolmannen kerran puolueen puheenjohtajaksi. Jo silloin ajattelin, että tämän puheenjohtajakauden jälkeen lienee puolueen kannalta parasta, jos puolueelle valitaan uusi puheenjohtaja.
Olen saanut kuluneen syksyn aikana laajasti tukea ja pyyntöjä asettua ehdolle puolueen puheenjohtajaksi myös seuraavalle kaudelle. Päätökseni olin kuitenkin tehnyt jo hyvissä ajoin ennen vaaleja.
Olin miettinyt, että on hyvä vaihtaa puheenjohtaja ”normaalijärjestyksessä” ja eduskuntavaalien voiton jälkeen. Valitettavasti jälkimmäistä ei tullut. Puheenjohtajakaudelleni osui kuitenkin puolueen ensimmäinen vaalivoitto 18 vuoteen, eurovaaleissa viime keväänä.
Ilmoitukseni oli monille yllätys, kuten myös se, että ilmoitin jo näin varhaisessa vaiheessa etten asetu enää ehdolle. Aika ja paikka oli tarkoin harkittu.
Minusta oikea paikka kertoa päätöksestäni oli nimenomaan puoluevaltuusto, suoraan omalle väelle ja korkeimmalle päättävälle elimelle puoluekokousten välillä. Paikka ja foorumi oli myös sama, jossa tulin valituksi ensimmäisen kerran puheenjohtajaksi vuonna 2009.
Oli myös tärkeää kertoa päätöksestäni hyvissä ajoin. Näin mahdollisilla puheenjohtajaehdokkailla on aikaa rauhassa miettiä ehdokkuuttaan.
Moni on myös kysynyt, mitä alan nyt tehdä, kun luovun politiikasta. Ei puolueen puheenjohtajuudesta luopumisen tarvitse tarkoittaa sitä, että pitäisi jäädä jäähdyttelemään. Niin en ainakaan itse tule toimimaan.
Tälläkin hetkellä meillä on useita entisiä puheenjohtajia kansanedustajina: Eero Heinäluoma, Jutta Urpilainen, Pekka Haavisto, Matti Vanhanen, Stefan Wallin, Päivi Räsänen ja Pertti Salolainen.
En ole lähdössä siis minnekään. Intoa ja paloa politiikan tekemiseen riittää. Olen puolueen puheenjohtaja vielä puolen vuoden ajan ja senkin jälkeen jatkan vähintään yhtä aktiivisena kansanedustajana kuin tähänkin asti. Valittavaa uutta puoluejohtoa tuen ja autan kaikessa siinä, mihin minun apuani kaivataan. Olen puolueen uskollinen soturi aina.