Pintaa syvemmältä
”Olemme todistamassa samalla kertaa keskiajan ja nykypäivän fasismia”, kommentoi Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry Irakin ja Syyrian islamistivaltion Isisin tuhoisaa hyökkäystä Pariisiin. Se oli ilmeisesti uusin vastaisku Isisin eli kalifaatin alueelle kohdistuneisiin pommituksiin. Vastaiskuja on tullut jo aikaisemmin, Turkissa varsinkin maan kurdeja vastaan, mutta äsken myös venäläistä turistilentoa vastaan.
Nämä iskut ovat olleet tuhoisampia kuin Pariisin, mutta Pariisin murhat ovat herättäneet enemmän kauhua, koska ihan kuka tahansa olisi voinut joutua uhriksi, uskonnostaan tai uskottomuudestaan riippumatta. Aikaisemmin Isis on tappanut lähinnä ”vääräuskoisia” muslimeja, mutta nyt kuka tahansa myös Euroopassa voi joutua uhriksi. Kaikki olemme syyllisiä, koska meillä ei ole oikea uskoa.
Isis kuuluu ryhmään salafistisia muslimilahkoja sunni-islamin piirissä. Salafistien mielestä islamin pitäisi pysyä sellaisena kun se oli Muhammedin ja häntä seuranneen polven aikana. Vahvin tällainen liike on wahhabismi, joka on Saudi-Arabian valtionuskonto.
Isis pyrkii siihen, että Eurooppa oppisi pelkäämään muslimeja ja epäilemään heitä.
Liikkeen loi Muhamed ibn Abd al-Wahhab, joka avusti heimojohtaja Ibn Saudia hänen kootessaan 1700-luvulla pienempiä heimokuntia suuremmaksi valtakunnaksi.
Al-Wahhab pyrki puhdistamaan islamia vääristä opeista ja epäjumalanpalvonnasta. Hän oli muutenkin hyvin puritaaninen ja halveksi ”tupakkaa polttavia, hasista nauttivia, rumpuja lyöviä egyptiläisiä ja osmani-aatelisia, jotka matkustivat Arabian halki rukoillakseen Mekassa”. Hän ei myöskään hyväksynyt paikallisten beduiinien taipumusta taikauskoon, pyhimysten palvontaan ja pyhäkköjen rakentamiseen.
Al-Wahhab vaati jokaisen muslimin alistumista johtajan (mikäli mahdollista kalifin) edessä. Jos joku ei suostunut, hänet piti tappaa, hänen vaimonsa ja tyttärensä piti raiskata ja hänen omaisuutensa takavarikoida, al-Wahhab kirjoitti. Šiialaiset, suufit ja eräät muut lahkolaiset ansaitsivat kuoleman.
Tämä oli hallitsijalle kätevä oppi ja Ibn Saud onnistui sitä käyttäen liittämään suurimman osan Arabian niemimaasta valtakuntaansa. Pelon levittäminen oli keskeinen vallan väline. Al-Wahhabin keskeinen oppi oli ”yksi hallitsija, yksi auktoriteetti, yksi moskeija”, tarkoittaen saudien kuningasta, wahhabismin oppia ja sen harjoittamaa sanan valvontaa (moskeijassa).
Ibn Saud ja al-Wahhab elvyttivät myös idean marttyyriudesta jihadin eli pyhän taistelun yhteydessä. Marttyyrit pääsisivät siten välittömästi paratiisiin. (Marttyyrius on muuten edelleenkin keskeinen käsite Turkissa.)
Wahhabismin periaatteet ovat edelleenkin voimassa Saudi-Arabiassa. Hallitsijasuvun jäsenille sallitaan kuitenkin luksusta ja tuntuu siltä, että naisten asema olisi jonkin verran parantunut. Rangaistukset ovat edelleenkin jyrkkiä – varkaudesta käsi poikki ja niin edelleen.
Isis noudattaa suurin piirtein samoja rangaistuksia. Yleisesti ottaen Isis lähtee wahhabilaisesta ajattelusta (vaikka hallitsija ei enää ole saudien kuningas, vaan oma kalifi), mutta vie sen tietyissä suhteissa äärimmäisyyteen.
Tätä taustaa vastaan ei tarvitse ihmetellä Isisin valitsemaa kostohyökkäyksen kohderyhmää, rentoina mukavaa perjantai-iltaa viettäviä pariisilaisia. Pariisi ja Ranskahan edustavat valistusta, vallankumousta, irtaantumista vanhoista käskysuhteista. Tällaista Isis ei hyväksy.
Norjalainen kirjailija Åsne Seierstad, joka on kirjoittanut kirjan islaminvihaaja Anders Behring Breivikin tekemästä joukkomurhasta vuonna 2011, kertoi Dagens Nyheterissä, kuinka hän viime perjantaina sai Breivikiltä kirjeen. Breivik ei ole katunut tekojaan, vaan on katkera siitä, että ei saa julkisesti mainostaa uutta puoluettaan, jonka nimi on Pohjoismainen valtio. Puolueen tavoitteena on konservatiivinen vallankumous, joka ajaisi muslimit pois Euroopasta.
Samana iltana tulivat hälyttävät uutiset Pariisista. Seierstad toteaa Pariisin murhaajien ja Breivikin olevan toistensa peilikuvia – ero oli lähinnä uhrien kansallisuudessa, mutta molemmissa tapauksissa uhrit olivat nuoria, suvaitsevia, huomista päivää edustavia.
Isisin englanninkielinen pr-lehti Dabiq kirjoitti helmikuussa, että järjestön tavoitteena on harmaan vyöhykkeen hävittäminen. Taistelu alkoi 11.9.2001, jolloin luotiin kaksi leiriä, islamin leiri ja uskottomien leiri. Väliin on jäänyt petollinen harmaa vyöhyke – se pitäisi hävittää. Dabiq mainitsee myös arabikevään tällaisena vaarallisena harmaana vyöhykkeenä.
Isis pyrkii siihen, että Eurooppa oppisi pelkäämään muslimeja ja epäilemään heitä. Rasismin lisääntyessä monet nuoret muslimit Euroopassa huomaisivat oikean paikkansa, Isisin mustavalkoisten (enimmäkseen mustien) lippujen kantajina.
Seierstadin toivomus on, että harmaa vyöhyke säilyisi, mutta että siihen mahtuisi mahdollisimman monta väriä.