Finanssialan keskusliiton viestintäjohtaja Tuomo Yli-Huttula toivoi reilua keskustelua hallintarekisteristä (KU 6.11.). Niin minäkin toivon. Mutta siihen meillä on vielä matkaa. Eikä reiluus ole ajan saatossa kasvanut. Anonyymin omistamisen laajentamista ajavat tahot ovat päättäneet viedä työnsä päätökseen, ja keinot ovat olleet hyvin vapaat.
Nyt lausunnolla oleva hallituksen esitys on jo kolmas runsaan vuoden sisällä. Edelliset kaksi esitystä kaatuivat lausuntokierroksella tulleeseen kritiikkiin, jota tässä uusimmassa esityksessä ei ole huomioitu juuri lainkaan. Yhä edelleen valtiovarainministeriön (VM) ja Finanssialan keskusliiton (FK) edustajat väittävät, että EU pakottaa laajentamaan arvopapereiden hallintarekisteröinnin suomalaisiin, ja että myös hallintarekisteröity tili olisi yksilöllisesti eroteltu tili, ja että tilinhoitajan nimeen perustuva rekisteröinti tuottaisi nykyistä, todellisen omistajan nimeen perustuvaa rekisteröintiä paremman julkisuuden.
Näin tehdessään he mitätöivät sen suoraa omistamista tukevan keskustelun, jonka vuonna 2008 alkanut finanssivetoinen lama käynnisti. Sen tulokset kiteytyvät G20-maiden hyväksymissä Brisbanen periaatteissa, joiden mukaan omistaminen tulisi jatkossa rekisteröidä suoraan todellisen edunsaajaomistajan (beneficial owner) nimiin. Ja että haltijatileistä luovutaan. Muuten rahanpesua ja veronkiertoa on mahdotonta hillitä.
Miksi tämä argumentti on kokonaan sivuutettu suomalaisessa keskustelussa? Miksi keskustelun pohjaksi kelpaavat vain ne argumentit, joilla FK asiaansa ajaa?
Vaikutelmaksi tästä kaikesta jää, että VM ei ole arvopaperiomistamisen rekisteröintiä koskevassa keskustelussa ajanut yleistä etua. Sen sijaan se on ajanut FK:n etua. Tavoitteena on selvästikin se, että arvopaperiomistamisen rekisteröinnissä palataan siihen kehnoon käytäntöön, joka oli vallalla ennen vuotta 2008.
Minun mielestäni tällainen valmistelu täyttää poliittisen korruption tunnusmerkit.